Hyvä päivä!

Tänään vonti oli tosi hyvä suhteutettuna muihin päiviin. Sai jotain aikaankin. Eikä henkistä kuoppaa tullut tänään vastaan.  Otin reilummin astmalääkkettä. Liittyiskö siihen? Nyt illalla pienen touhuamisen jälkeen aika lailla puhki. Kiva, että tällaisia päiviä on!

Samaa rataa

Profiililtaan taas sellainen päivä että päivällä oli vaikeaa. Vilunväreet tulivat ja säikäyttivät, mutta Kylmänroppi ja Burana ajoivat taudinalun pois. Illaksi tuli taas parempi olo ja flunssaoireet näyttävät menneen ohi.

Tulin katsoneeksi "Tie pohjoiseen"-elokuvan kahteen kertaan. Tuskin jää suurena ilmiönä elokuvahistoriaan, mutta Loirin ja Edelmannin yhteistyö oli silti mielestäni hyvä.

Fantasian voimaa

Henkisesti rankka päivä, mikä vaikuttaa kokonaisuuteen paljon. Jos psyyke kovilla, fyysisestikin on tiukempaa.  Mieli(kuvitus) alkaa helposti ohjata vointia liikaa. Silloin kun oma toivo kovilla on tärkeää että lähellä ihmisiä, jotka ovat vahvana ja mieli myönteisenä. Läheisten avulla päästy tasapainoon ja illalla vointi ihan hyvä - pääsi ulos pikku kävelyllekin.

Jännitystä elämään

Tänään oli sitten paluu arkeen pyhien jälkeen. Tietokonetomografia oli tänään heti aamusta eli nyt otettiin kuvat siitä, miten taudin kanssa on edistytty, onko kemoterapia purrut toivotulla tavalla. Tulokset tulevat tietoon vasta ensi viikon perjantaina, joten henkisesti raastava viikko on tiedossa. Kaikki mahdollisuudet ovat olemassa. Sitä pelkää pahinta ja toivoo parasta. Ennen hoitoja korttipakasta nousi turhan monta kertaa se kehnoin kortti, joten nyt olisi tietysti kiva, jos siellä olisi jotain muuta tarjolla.

Illalla olo muuttuikin selvästi kehnommaksi, rappusia tultiin siinä mielessä alaspäin. Plääh. Piti ottaa lääkettä. Mutta pikku purnaaminen ja Wordament turnaus vei tummat pilvet pois.

Tapsun päivänä

Taas parempi päivä voinniltaan. Alkaa muistuttaa ihan normaalia elämää yhä enemmän. Aamulla reilun kilometrin kävely -17 c pakkasessa. Otti jälkikäteen hiukan voimille, mutta siitä toivuttiin hyvien päiväunien avulla. Päivän yksi kohokohta on ollut takkatulen ääressä. Sitähän sanotaan, että ihminen pysähtyy nähdessään nukkuvan lapsen, virtaavan veden ja palavan tulen. Tänään olen nähnyt noista ensimmäisen ja kolmannen. Takkatulen ääressä luovuus alkaa pulputa. Tuli paljon hyviä ideoita ja hyvä mieli.

Joulupukki toi kaikessa viisaudessaan langattomat kuulokkeet. Kyllä on mukavaa kun saa kulkea ympäriinsä ilman että musiikki (ja johto) katkeaa.

Oispa aina joulu.

Kyllä joulu on kivaa; syömistä, lukemista, yhdessäoloa. Legojakin tuli rakenneltua pitkästä aikaa. En muistanutkaan miten paljon se vaatii pitkäjänteisyyttä vai oliko ne ennen yhtä vaikeita? Parin tunnin rakentelun jälkeen rakennelma ehti olla pari minuuttia ehjänä ennen kuin putosi lattialle ja meni rikki. Mutta se ei vienyt rakentamisen iloa keneltäkään pois. Laitettiin purkkiin seuraavaa rakennuskertaa odottamaan.

Vointi mennyt taas askeleen parempaan. Parin viikon jälkeen ensimmäisen kerran uskaltauduin esikoisen seurassa vartin ulkoilmakävelylle. Ongelmia ei esiintynyt.  Mukavaa sekin, että joulu venyttää hoitoja, jolloin kunto ehtii pitempään kohentumaan.

Lehdissä oli ilmeisesti uutispulasta johtuen vähän ajattomampi juttu maailman vaarallisimmasta salkusta. Paljon mielenkiintoista tietoa, mikä itselleni ei ainakaan entuudestaan tuttua.

Hyvää Joulua!

Joulurauha on julistettu Suomen Turusta. Maisema on täydellisen jouluinen,  hanki on kaunis ja pakkasta sellaiset 12 astetta.

Vointi on ollut riittävä joulun juhlistamiseen yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa. Lapsen riemun seuraaminen on kaikkein parasta, mitä joulu voi tarjota. Miten lapsi voikaan olla niin kiitollinen vähästäkin!

Kaksi kertaa on saanut käydä tänään valmiiseen pöytään aivan huippuhyälle jouluaterialle. Kiitokset siitä vaivasta mitä niiden eteen on nähty! Samalla ilmassa on hiukan haikeutta, ajatuksia tulevaisuudesta ja menneiden joulujen muistelua. Niin särkyvää on onni tää.

Nyt aika testata FIFA 13. Hyvää Joulua kaikille!

Aatonaattoa...

Heikko olo päivällä, mutta illaksi parani merkittävästi.  Kovin paljon ei saanut tänään aikaiseksi, mutta onneksi ei tarvinnutkaan. Kinkku on uunissa ja joulua odotellaan. Pakkanen paukkuu rajusti,

Hurr...

Pakkasta tänään huikeat 27 astetta, mutta valoltaan oikein kaunis päivä. Ja nythän mennään valoisuudessa jo kesää kohden. Voinniltaan niitä parempia päiviä, ei ole tarvinnut paljoa makoilla ja voinut osallistua varovasti normaaliin elämään. Lääkkeitä on tarvinnut minimaalisesti. "Rakennuksella" pääsin takkaa lämmittämään, kun sähkömittari sätki jo melkein sydäntä nopeammin.

Ostettu joulukuusi taitaa olla huonompi aina kuin itse kaadettu. Toissapäivänä ostetusta on neulaset jo lähteneet, mutta joulukuusen idea taitaa olla tärkeämpi kuin täydellinen kuusi. Muutama paketti on jo oksien alla ja nelivuotiaan joulunodotusta on suuri ilo seurata. Joulu on lapsen maailmassa niin suuri ja tärkeä, suorastaan taianomainen asia, jota aikuisena voi vain kaiholla muistella. Tänään pikkuneidille tuli valtava halu avata jo joku paketti, mutta päädyttiin kuitenkin siihen että äiti laittaa jonkun tavaran lahjapaperiin ja sen sitten kuusen alle. Eikä se kauaa ehtinyt siellä olla, kun avaamisen halu tuli ylivoimaiseksi.

Joulu tekee tuloaan

Hyvissä voimin tänään! Pääsi käymään jouluostuksoksilla. Ja kuusi on olohuonesssa koristeltuna. Uusi piparkakkutalo tehtynä. Tyttötontut ovat olleet oikein ahkeria tänään.

Eilen lenkkejä 21, tänään 30.

Huumoria ja huijausta.

Kuusi saatiin sitten kotiinkannettuna hintaan 22 euroa. Tällä kertaa näin, vaikka kuusenhakureissut ovat olleet kivoja ohjelmanumeroita. Yleensä kuusi on haettu vasta jouluaattona viime tingassa.

Vointi pysynyt lääkkeillä kohtuullisena. Pakkanen ei ole suosikkini, vaikeuttaa hengitystä.

Päivän huumoripläjäiys tapatui tänään rautakaupassa. Kauppias kysyi, että valmistuuko talo jouluksi. "Se on jo syöty", vastasi nelivuotias. Ja tosiaan. Toinen piparkakkutalo on pellillä paistamista varten, josko jouluna olisi yksi talo. Edellinen katosi pala kerrallaan.

Uusintana tuli katsottua dokumentti "Hehkulamppuhuijaus" Siinä kerrotaan miten 1920-luvulla keskeiset lampputehtailijat sopivat, että hehkulamppu saa kestää vain tietyn määrän tunteja. Näin saadaan ihmiset ostamaan mahdollisimman paljon. Nykyään tavaroiden elinkaari pyritään tekemään aina vain lyhyemmäksi helpon voiton toivossa. Ja tietenkin näin työllistetään mutta entä ympäristö. Dokumentti on sopivasti vihaksi pistävä ja kertoo systeemimme kaksinaismoraalista, joten suosittelen

http://areena.yle.fi/tv/901025

Parempaa oloa ja mobiilispiritualiteettia

Vointi on kääntynyt parempaan. Olo selvästi parempi kuin eilen ja mieli hyvä ja toiveikas. Toki heikkoa vielä on, mutta  lenkkejä tuli tänään 20. Vielä en ole luopunut ajatuksesta kuusenhakureissusta ja jouluostosreissustakin.

Innostuin tänään kännykkäraamattusovelluksesta nimeltään "Holy Bible. YouVersion. The Bible App." Sisältää  satoja käännöksiä ja englanninkielisiäkin kymmeniä. On sielllä suomeksikin vanha Piplia vuodelta 1776 sekä 1938 Kirkkoraamattu. Ohjelma sisältää englanninkielisiä tekstejä ääneenluettuna, joten tässä erinomainen mahdollisuus vaikka opiskelijoille treenata kieltä. Itse aikanani lukiolaisena luin Raamattua englanniksi ja saksaksi kielitreeninä. Nykyään tekstejä voi siis kuunnellakin. Kyseisessä sovelluksessa on mahdollista käyttää valmiita lukusuunnnitelmia siten, että lukee vaikka koko Raamatun esim. vuodessa tai sitten voi lukea tiettyjä valmiita teemoja esim. surusta, rohkeudesta tai vaikka deittailusta. Nämä sisältävät useita raamatunkohtia ja voivat olla vaikka 7 päivälle jaettuha rupeamia. 

https://www.youversion.com/fi/mobile

Mitä mobiilikirkkoihin tulee, niin roomalais-katolinen kirkko taitaa olla askeleen edellä muita. Paitsi, että paavi on Twitterissä, kirkolla on valtavan hieno mobiilipalvelu, joka sisältää päivittäiset tekstit ja rukoukset ja päivittäisen videoidun on-line messun. Näkemäni messut ovat olleet visuaalisesti erittäin tyylikkäästi ja ammattimaisesti toteutettuja.  Koska ihmisiä on vaikea saada kirkkoon eri syistä, niin mobiiliseurakunta on mielestäni ideana tosi hyvä.

http://www.windowsphone.com/en-us/store/app/catholic-companion/cbb74b4b-fb20-42d7-a5b7-24ef56ae43a0

Riutumista vieläkin

Edelleen hidas päivä jaksamiseltaan. Tuli nukuttua kunnon päiväunet.  Turhauttavaa, kun ei voi liikkua, mutta parempaan huomiseen täytyy jaksaa uskoa.

Iltaa kohti pientä optimismia. Eilen meni 2 lenkkiä, tänään kolminkertaistettiin!

Käsiaseista keskustellaan meillä ja muualla usein. Sitä olen jaksanut ihmetellä, että Japanissa käsiaseiden käytön seurauksena v. 2008 kuoli 11 ihmistä, kun taas USA:ssa vastaava luku on 12000! Siis miten tuo on mahdollista? No USA:ssa esim. Vermontin osavaltiossa aseen saa melkein kuka vaan ja niitä saa pitää mukana missä vaan. Pitää olla perustelu, miksi joku ei saisi hankkia asetta. Japanissa aseen hankkiminen on tehty niin hankalaksi, että paljon kukaan ei viitsi vaivautua. Eläköön liberalismi.

Vieläkin pohjalla

Aika rankka päivä sekä henkisesti että fyysisesti. Rintakipua, heikotusta ja henkistä turhautumista. Henki kulkee sentään hyvin. Tänään lenkit saavat jäädä kokonaan.  Onneksi lääkkeistä oli apua ja olo parempi illalla.

Vaisua vielä

Vaisu päivä jaksamiseltaan. Joku pikku tauti varmaan ollut päällä, joka vienyt voimia. Uskon, että käänne parempaan tapahtui iltapäivällä. Sitä ainakin toivon. Lenkkejä meni tänään 35 eli pari viikkoa menty jaksamisessa taaksepäin. Lenkki tarkoittaa siis kävelymatkaa sisällä ulko-ovelta toiselle ja takaisin. Matkaa on noin 24 metriä.

Juhana Vartiainen on ollut usein mediassa esillä, viimeksi tänään. Hiukan hupsunoloinen ja melko suoria puhuva Vartiainen on jotenkin karikatyyrimäinen kaikessa ilmeikkyydessään. Äkkiseltään ei vaikuta erityisen uskottavalta, mutta mielestäni hän puhuu kansantaloudesta täyttä asiaa. Jotenkin hyvinvointivaltion rahoitus on turvattava.

Alla linkki henkilökuvaan Vartiaisesta på svenska.

http://yle.fi/ohjelmat/1811651

Jotain tautia liikkeelllä

Eiliset vilunväreet alkoivat tänään uudelleen. Varsinaista räkäflunssaa ei tullut, mutta veti olon tosi heikoksi. Rintakipua ollut ja sydän tuntunut heikolta. Pitänyt ollaa makuulla  enimmäkseen. Elimistölle rankkaa käsitellä ulkopuolisia hyökkäyksiä kun puolustusmekanismia vaurioitettu. Lenkkejä tuli tänään 40, mikä kertoo olon muutoksesta. Sain  kummipojan tuomana ehtaa omenamehua. Eiköhän se auta vointia ja nyt jo puskee villapaidan alta hikea, joten se voisi olla merkki paremmasta.

Samalla on tullut penkkiurheiltua viltin alta. Suomalaiselle urheilun katsominen on nykyään yleensä silkkaa tuskaa, kun menestystä tulee niin harvoin. Ennen oli sentään Nykänen, Ahonen, Marja-Liisa ja Häkkinen, joiden takia oli kiva jännätä kisoja. Aina tuli menestystä. Mutta nykyään ei oikein ole onnistujia. Esim. kuningaslajissa ampumahiihdossa yksikään suomalainen ei päässyt tänään mukaan  kisaan. Jatkuvien pettymysten vuoksi olen jo pitkään noudattanut sellaista strategiaa, että kannustan  norjalaisia suomalaisen vaihtoehdon puuttuessa. Silloin saa yleensä hyvän mielen. Tänään Svendsen pelasti ampumahiihtopäivän.

Hyvään suuntaa...

Paras päivä pitkään aikaan. Voimia ollut ihan mukavasti pikkuaskareisiin eikä päiväunille ollut tarvetta. Melkein normaalia elämää. Kummilapsen synttäreitäkin päästiin juhlimaan. Mielikään ei ollut tänään kovin punaisella. Haaveilen pääsystä jouluostoksille jonakin päivänä.

Ainoat tummat pilvet taivaalla tuli illalla, kun alkoi tulla flunssaoireita; vilua ja hytinää. Rohdoilla taistellaan niitä vastaan ja toivotaan, että tauti tekisi täyskäännöksen ja jatkaisi matkaansa pois tiehensä.

Lenkkejä tuli tänään 70. Vähän piti varoa flunssaoireta.

Pelättyä parempaa

Yö tuli nukuttua hyvin, mikä antoi päivälle lujan kivijalan. Täydennykseksi vielä tuli nukuttua makoisat päikkärit.

Henkinen kantti ollut poikkeuksellisen kovilla eilisen tavoin. Mieli on kuin syksyinen Kyrönjoki, joka ei kyennyt käsittelemään kaikkea sitä mitä taivaalta satoi. Pelloilla tulvi ja monessa tuvassa käveltiin saappaat jalassa.  Päähän ei mahdu kaikkea sitä, mitä sen pitäisi osata ja jaksaa käsitellä. Ikävien tunteiden vyöry nousee välillä korviin asti.  Iltapäivällä otin ennakoivasti puoliskan rauhoittavaa, jonka apu oli merkittävä. Aina olen ajatellut, että asiat pitää osata käydä läpi, että lääkkeiden käyttö on jotenkin arveluttava keino parantaa vointia. Omalla kohdalla täytyy myöntää, että kyllä niistä lääkkeistä apuakin saa. Näin sitä sitten oppii kantapään kautta elämää.

Fyysisesti päivä pelättyä paljon parempi. 130 lenkkiä meni tänään. Rakennuksella käynti piristi. Remontin lopun häämöttäessä tulee hyvä mieli kun lopputulos alkaa hahmottua.

12-12-12

Huuh, mikä päivä! Vuoristorata on käytetty muttei huono kielikuva, sillä päivä sisälsi voimakkaita kokemuksia laidasta toiseen. Nukahtaminen meni ennätysmyöhään sillä en ottanut unilääkettä.  Muuten oloa sieti aika hyvin, koska tiesi sen kuuluvan hoidon kiertoon. Aamulla oli lyhyen unen jälkeen ihan ok ja toiveikas olo. Päivällä sai unta paikata riittävästi. Jännästi ajoittain sytostaatin oli maku huulissa ja haju hengityksessä.

Iltapäivällä jysähti arki päälle äkkiarvaamatta. Henkisesti oikeinkin rankka ja ahdistava olo ja kroppa tuntui keräävän kuonaa. Nilkoissa ja jalkaterissä sellaista mömmöä, mitä aamulla ei vielä ollut.  

Sain jälleen luontaishoitoa, mikä sulatti pahinta oloa. Olo jäi vielä raskaaksi, mutta siedettäväksi. Viime kierron perusteella huominen on rankin, joten sitä odotellessa. Fyysisesti askelia jaksoi paremmin. 120 lenkkiä päivän kunniaksi.

Normaalia takkuamista ja hankaloituvaa oloa

Taas oli vähän sellainen vaihteleva päivä tai oikeastaan kyllä nousujohtoinen. Lievää rintakipua ollut tänään ja sellaista levotonta ärtyisyyttä. Välillä pitänyt mennä pitkäkseen. Ja aivan ei tullut ne velvollisuudet hoidettua, mitkä oli tälle päivälle ajateltu. No huomenna sitten tuottoisampi päivä.  Ehkä joulunalusaikaan kuuluukin tällainen pieni angsti.

Taas oli hyviä herkkuja pöydässä.  Anoppi toi vielä lanttu- ja porkkanalaatikkoa täydentämään satsin. Että maistuivat hyviltä. Kaalista eri versioin on tullut huippuherkkuani, jos ei lasketa öljyssä paistettua valkosipulia. Ja glögi on melkein parasta tässä vuodenajassa.

Tosi vanhaa lääkettä tuli maistettua teenä. Minulle on lähetetty pakurikääpää sekä ehtana että uutteena. Kyseessä on kiinalaisten ja venäläisten vanha lääke mm. syöpää vastaan. Tuli kokeiltua tänään siis teenä. Ihan hyvän makuinen kunhan vaan antaa hautua tarpeeksi kauan.

Eilen Prismassa kerrottiin "totuus kuntoilusta". Ohjelmassa oli paljon mielenkiintoista ja järkeenkäypää asiaa hiukan kärkevästikin esitettynä.  Omasta mielestäni mielenkiintoisinta oli se, että ihminen on tarkoitettu liikkumaan. (Mitäs uutta tuossa on?) Siis, että yli tunnin kestävää paikallaan istumista pitäisi välttää. Pitkä istuminen näkyy sekä kuonan kertymisenä että sokeri- ja rasva-arvoissa välittömästi. Eli 8 tuntia istumatyötä tekevälle ei välttämättä riitä tunti kuntosalia työpäivän jälkeen, vaan pientä liikettä pitäisi olla pitkin päivää. Sen kunniaksi tein tänään 80 lenkkiä.

http://areena.yle.fi/tv/1731195

02.30 Paluu bloggaamaan. Tulee dokumentoitua nämä syklit. Myrkyn maku suussa, hengitysvaikeuksia, samaa rintakipua kuin päivälläkin.  Piti ottaa avaavaa astmalääkettä tupla-annos. Tuli katsottua blogia taaksepäin ja havainto oli selvä; viime kierroksella oli samanlaisia tuntemuksia juuri tässä kohdassa, kun viikko alkaa olla hoitojakson päättymisestä. Onneksi vessa ei ole enää kilometrien päässä, vaan perusarjen liikkuminen on tällä kerralla ihan mahdollista. Eli ohuempi myrkkynuoli vaikuttaa ohuemmin...ellei tämä sitten vielä toiseksi muutu.

Katsetta kauemmaksi

Aaltoileva päivä. Ensimmäisen kerran alkaa olla merkkiä siitä, että pikkuisen pystysi nostamaan katsetta seuraavaa askelta pidemmälle. Tähän asti ollut jonkinlaista akuuttia kriisivaihetta ja tärkeintä on ollut välttää kaikkea ahdistavaa ja pitää mieli hyvänä.  Sairauteen liittyvän tiedonhaun olen ulkoistanut sujuvasti muille ja sitten vasta olen  kysynyt kun on ollut tarvetta. Esim. diagnoosipapereita ei ole tehnyt mieli kauheasti lukea. Nyt alkaa näyttää siltä, että jonkin ajan kuluttua pystyy ehkä käsittelemään asioita jo rohkeammin ja realistisemmin. Ja silti jokaiseen päivään on liittynyt niin paljon hyvää. Kaikkiaan sitä huomaa oman pienuutensa ja olen pohtinut, että tästä tullaan vielä ulos melko lailla toisenlaisena ihmisenä. Olennainen kirkastuu.

Kirkas oli myös päivä tänään, luminen maa ja pakkasaurinko. Kaunis valo ulkona, mutta ulos ei ollut paljon menemistä pakkasen takia. Jaksamista oli ihan mukavasti, lenkkejä tuli 55 eli uusi ennätys. Lenkki on kävely sisäovelta toiselle ja takaisin, yhteensä noin 38 askelta. Viikko sitten lenkkilukema oli 30. Iltaa kohti olo onkin nyt sitten aika puhki.

Todella mukavia terveyhdyksiä tullut tänään. Kiitos niistä! On liikuttavaa huomata, miten ihmiset ovat mukana kulkemassa näitä välillä rankkojakin askelia - ja miten paljon myötäeläminen kulkua keventää

Rakennuksella alkaa iso osa olla jo valmista. Näyttää todella hyvältä, kun kylpyhuone ja sauna ovat saaneet aivan uuden ilmeen. Ensimmäinen makuuhuoneista alkaa myös olla listoja vaille valmis. Voi olla, että jouluksi saadaan  talo melko valmiiksi, mutta muuttosuunnitelmien kanssa ei vielä hötkyillä tässä vaiheessa.

Intinktio

Tuttuja oireita viime kierrokselta, hankalimmat päivät alkaa olla käsillä noin viikko hoidon alusta.  Hengästymistä, hikoilua, äksyyntymistä. Ei ihan helppoa, mutta tietääpä mistä on kyse. Ja lääke onneksi auttaa. Ja voi että oli hyvää öljyssä paistettua valkosipulia. Ja itse asiassa pieni tilkka punaviiniä teki oikein hyvää

Ja kiitos ystäville pitkämielisyydestä ja ymmärryksestä sitä kohtaan, että oma osallistumiskyky on rajallinen. Ja kiitos siitä, että muistatte ja potkitte ylös.

Eilisiltana meni myöhään, kun väki halusi keskustella Augsburgin tunnustuksesta, katolisesta ordinaatiosta ja latinankielisistä teologisista termeistä. Tiedättekö muuten mikä on intinktio? Nyt minäkin tiedän. Huikeaa, teologia elää!

00:38
Piti vielä tehdä come back nettiin, kun olo muuttui niin paljon paremmaksi iltaa kohti. Apuna oli tunnin vyöhyketerapia- ja shiatsuhoito. Tuli toteutettua tuhannen askeleen kävely ulkosalla, mikä olisi vielä iltapäivällä ollut ajatuksenakin täysi mahdottomuus

Vaikeampi päivä

Rankkaakin ollut tänään, vaikka en kyllä oikein osaa  sanoa miksi. Fyysisestikin vuorossa vähän heikompi päivä. Kortisoni ekaa päivää nollassa, joten sekin saattaa jotakin selvittää. Tänään ollut normaalia enemmän voimia vaatinutta setvimistä ja toisaalta yksinoloa. Antoisiakin välähdyksiä kuitenkin ollut.

Ulos satanut kaunis lumihuntu, melkeinpä jouluinen tunnelma.  Pikkuinen lupasti tuoda junamatkalta tuliaiseksi kotimaisen omenan. Sitä odotellessa.

Yllättävän hyvää vointia

Ei paha päivä ollenkaan, vaikka sytostaatit loppuivat vasta toissapäivänä. Öklötys pysynyt kurissa pahoinvointilääkkeillä hyvin. Unikin tuli jo yhden jälkeen ja päivällä porskutettiin vielä kunnon päikkärit päälle. Ylhäällä pystynyt olemaan suurimman osan päivästä ilman isompia ongelmia. Parasta ollut se, että voimat eivät ole mihinkään ainakaan vielä kadonneet. Sydämessä olo vaikuttaa normaalilta, ei ole ollut heikotusta eikä rintakipua.  Vasemmassa keuhkossa tuntunut tänään toimintaa, minkä toivon tarkoittavan myönteistä hoidollista vaikutusta. Viime hoitokuurin jälkeen oli samanlaisia tuntemuksia.

Tänään järjestettiin naamiaiset kotona ja isovanhemmat kävivät esittelemässä naamioitaan ja viiksiään. Hauska 4-vuotiaan ideoima ja järjestämä tapahtuma, jota oli mukava viettää hyvän ruoan parissa.

Vyöhyketerapiaa olen saanut nyt kahtena päivänä peräkkäin. Hoidon idea on siis siinä, että varpaista ja jalkateristä hoidetaan muuta kehoa hieromalla heijastepisteitä. Uskomattoman eloon herättävä vaikutus. Yllätyn tätä kerta toisensa jälkeen. Tämä on ollut hyvä päivä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Facebookissa itsenäisyyspäivä näkyy upeasti  monissa päivityksissä mukavina toivotuksina ja linkkeinä. 95 vuotta  itsenäistä taivalta tässä geopoliittisessa sijainnissa on upea juhlinnan aihe. Asiat voisivat olla niin toisinkin.

Voinniltaan ollaan edellisten kokemusten perusteella aloittamassa vaikeimpia päiviä. Kortisoni vielä suhisee korvissa ja voimat heikot. Pahoinvointia ollut tähän mennessä vähemmän kuin aiemmin. Olo kuitenkin veltto. Syödessä hengästyy, pitää muistaa syödä hitaasti. Kurkku hiukan arka.

Unirytmi aika sekaisin vielä. Yöllä valvominen tuntuu turvalliselta ja uni ei tule ajoissa silmään johtuen vireyttä nostavasta lääkkeestä. Eilen valvotin jälkikasvua näyttämällä Chisu-dokumenttisarjaa puolen yön jälkeen. En tiedä oliko julma teko, mutta mielestäni Chisu on harvinaisen aito ja monipuolinen muusikko.

Iloinnut olen siitä, miten jälkikasvu leikkii iloisesti keskenään ja pitää huolta toisistaan ja miten luontevasti he osaavat suhtautua sairastamiseeni. Iloinnut olen myös hyvästä ruuasta ja hellästä huolenpidosta. Tämä on hyvä päivä!

Kolmas kuuri valmis

Kolmas hoitokuuri takana eli suunnitelman mukaan ollaan puolessa välissä. Seuraavaksi tiedossa on palautumista ja  27.12. vartalon tietokonekuvaus ja 4.1. sitten lääkärin vastaanotto, jolloin nähdään mihin suuntaan sairaus on kehittynyt.

Tänään oli vuorossa nuori ja nätti sairaanhoitaja, joka osasi laittaa kanyylin käteen taitavasti. Maanantaina vähän erilainen hoitsu laittoi kaksi kertaa hutia ja sitten onnistui toiseen käteen sillä seurauksella, että ihon alla nyt kymmensenttinen mustelma. Olen tehnyt näiden yhdeksän letkupäivän ainkana sen oletuksen, että mitä nuorempi hoitaja sen parempi pistotaito. Kaiken järjen mukaan luulisi asian olevan toisin päin.

Olo on kolmannen päivän tyypillinen olo. Toisen päivän euforia on takanapäin. Ihan niin väsynyt en ole kuin viime kierroksella. Ulos ei ole mitään asiaa, kun pakkanen huitoo kolmattakymmentä. Kortisoni pitää levottomana, niin että jalkaa pitää hetkuttaa ja yrittää pysyä jotenkin liikkeessä. Heikkous ei ole vielä tullut vastaan eli virtaa ja voimaa on jonkin verran. Kolme seuraavaa päivää ovat jännittäviä. Mihin suuntaan nyt mennään  kun myrkkynuoli hiukan pienempi? Toiveena olisi päästä vähän helpommalla kuin aiemmilla kerroilla.

Neloselta tuli katsottua kaksi tosi-tv-ohjelmaa, Lentokenttä ja Poliisit. Oikeastaan mielenkiintoista nähdä mitä eri työympäristöjen kulisseissa tapahtuu. Henkilökohtaista mielenkiintoa tuo asiaan se, että Lentokentässä stuerttina näyttää olevan mukana vanha tupakaveri armeijasta. Poliisit-sarjan jaksossa jännää oli se, että toinen poliiseista oli vanhalta ammatiltaan fysioterapeutti ja toinen sairaanhoitaja. Varmasti hyviä ihmisläheisiä lähtökohtia antamaan elämänkokemusta vaativaan ammattiin. Ja tyylillä nämä poliisit hommansta hoitvatkin, puhumalla pärjättiin ja hommat oikenivat.

Kolmoskuurin toinen hoitopäivä - unta eri paikoissa

Kiitos kaikista piristävistä viesteistä, joita tuli läheltä ja kaukaa! On taivaan totta että tällaiset mielen piristykset vaikuttavat kokonaisvointiin selvästi. Illalla olo olikin jo aivan hyvä. Kuvotuslääke hoiti loput. Näinä kortisonipäivinä nukahtaminen menee myöhäiseksi. Uni tuli vasta joskus kolmen maissa.

Sitten tänään tiputuksessa nukuin varmaan tunnin ja heräsin siihen, että  tiputus oli loppunut. Kotona oli vielä heikko, mutta puolentoista tunnit päiväunet tekivät uskomattoman hyvän olon. Keksin vahingossa, miten saa nukuttua neljän ihmisen metelin keskellä; laittaa korvanpit syvälle korviin ja radion päälle. Heräsin sitten siihen, kun kännykästä loppui akku ja kuulokkeet hiljenivät. Suosittelen esim. väsyneillä perheenäideille.

Mutta nyt iltapäivällä uskomattoman hyvä olo ja saa käydä valmiiseen ruokapöytään hyvässä seurassa! Yleisön pyynnöstä blogin kommetit avattu, jos joku haluaa laittaa kommentteja näkyviin.

Taistelu lohikäärmettä vastaan - osa 3

Talvinen retki sairaalaan aloitti päivän. Illalla oli vielä uhkakuvia, kun flunssaoireet alkoivat vahvistua. Kuumeen puolelle ei kuitenkaan menty ja yötä kohden olo alkoi parantua. Aamulla vointi oli kunnossa eikä estettä hoidolle ollut. Lääkäri kanssa keskustelimme tilanteestani. Oireet kuulostivat  lääkäristä tutuilta ja hän pienensi sytostaattiannoksia 20 %. Tärkeää hänen mielestään on, että saadaan kuuden hoitosarja vietyä loppuun. Eikä se itsellekään tympeältä kuulosta vaikkei yhtä romuna olisikaan väliaikoja.

Osa 2. klo 21.10.  Kotona olo heikkenikin sitten selvästi. Päiväunet,  heikotusta, äklötystä, polvia särkee. Polvien särky johtuu kai siitä, että ei pääse tarpeeksi liikkumaan. Mutta, kun ulkona on -16, se vaan ei sovi näille keuhkoille. Kaksi hoitopäivää vielä aargh! No viimeksi kakkospäivä oli helpoin.

Yritän juoda paljon ja kävellä sisällä ulko-ovien väliä edestakaisin, että saisi vähän liikuntaa.  Toivottavasti lukijani ymmärrät, että tämä valittaminen on vain  osa selviytymistä etkä ahdistu tästä. Sitä paitsi moni asia on hyvin. Ruoka maistuu, henki kulkee ja neljä tärkeää ihmistä on tässä aivan lähellä. Ja lääkkeet ovat apunani. Sitäpaitsi olokaan ei ole niin heikko kun se voisi olla. Nyt pitää pitää kova taisteluhenki päällä, roikkua nurkasta kiinni. Ajatuksesi ja tukesi ovat nytkin hyvin merkityksellisiä. Kiitos!

Kampelana

Hyvin ponneton päivä. Pakkanen ei tee yhtään hyvää.  Pipo päässä vuoteessa, alkavan flunssainen olo. Kolotusta jaloissa. Toivottavasti huomenna hoitokunnossa.

Kaamos pudonnut päälle

Mieli alkaa valmistautua parin päivän päästä alkavaan hoitoon. Ehkei se ole asiasta niin innoissaan  kuin voisi. Jotenkin masentava ja paikalleen juuttunut päivä tänään. Sitä ehkä miettii vointia hoitojakson jälkeen, että miten sitä selviää. No on sitä tähänkin asti  selvitty jollakin tavoin.

Kaksi kertaa päivän aikana pääsin puolen kilometrin kävelylenkille, mitkä olivat selvästi päivän kohokohdat. Vieläpä kun maa oli kauniin valkoinen ja  viima oli tauonnut niin ei paha ollenkaan. Fyysisesti olo siis ihan kohtuullinen, mutta mieli harvainaisen tylsistynyt. Vuodenajan pimeys jotenkin pudonnut päälle. Vähän sellainen olo, että mikään ei tunnu miltään. Harvoin on sellainen olo ja nytkin tuntuu vain tilapäiseltä.

Piparkakkuarkkitehtuuria

Flunssa yritti tulla vielä uudemman kerran eilisiltana, mutta pari annosta "Kylmän Roppia" pisti taudin pyörtämään. Lisäksi tarvittiin vielä pari tuntia kännykkäpeliä nimeltä "Wordament", niin johan olo parani. Tämä päivä otettu vielä hyvin varovasti ja olo on aika hyvä nyt. Ulkona on merkillnen ilma, kun hiekka lentää vaakasuorassa tietä pitkin. Ei houkuttele.

Meillä on tänään piparkakun tuoksu, kun pitkään odotettu piparkakkutalo on syntynyt. Omiin rohtoihini piparkakku ei kuulu, mutta hyvästä tuoksusta nauttii mielellään. Jouluvaloja ilmestynyt ikkunoile sisälle, joten paremman ajan odotus käynnistynyt.

Kuuntelin urheilutoimittaja Kaj Kunnaksen haastattelua.

http://areena.yle.fi/radio/1755685

Kunnas on mielenkiintoinen urheilupersoona siinä mielessä, että hänellä palava intohimo urheiluun kuten asiaan kuuluu. Urheilu ilman intohimoista suhtautumista on kuin kylmää kahvia jäisellä parvekkeella.  Mutta Kunnas ei ole pelkkä urheilupahvi, vaan  hänestä löytyy muitakin tasoja. Maailmanmiehellä on elämässään unelmana käydä sadassa maassa. 80 tulee lähiaikoina täyteen. Se luo jo sellaista perspektiiviä, että pystyy näkemään asioita laajemmin. Kunnas nostaa kuuntelun ja avoimuuden merkitykset ytimiksi konfliktien välttämisessä.

Rintaan pistää

Vaikeampi vointi tänään. Eilinen olikin kai pikkuisen liian hyvä ollakseen totta. Tai ehkä lupaus paremmasta. Pistävää rintakipua on ollut riesana, vähän sellaista kuin stressaantuessa joskus on. Olo ei kuitenkaan ole erityisen heikko, mutta hyvin varovasti on pitänyt ottaa varmuuden vuoksi.

Voi olla että hiustenlähtö on hiukan kiihtynyt muutaman viikon jälkeen. Luulin jo että päässä pysyy loput, mutta liikaa toivottu kai. Ulkona on niin kylmä viima, ettei kannata yhtään riskeerata edes pipo päässä. Hiukan päivällä oli sellaistakin tuntumaa, että flunssaoiretta olisi tulossa, mutta se taisi pyörtää. Rintakipu voi liittyä tietty siihen. Huomenna tietää enemmän. Rohtoja pitää ottaa oikein huolella.

Seurana katselin "Maajussille morsianta" kaksi jaksoa. Tavallaan hauskaa viihdettä, kun tavalliset ihmiset joutuvat tv-kameroiden eteen ilman esiintymiskoulutusta ja -kokemusta. Joskus tuntee lievää myötähäpeää, kun tilanteet etenevät niin väkinäisesti ja kankeasti. Mutta ehkä se on suomalaisuuden ydintä, että sujuva verbaliikka  ja kaikenlainen keikarointi on vaikeaa. Ehkä parempi niin. Ja naiset osaavat tehdä elämän monimutkaisiksi kehittelemällä omia salaliittoteorioitaan. Mutta sepä onkin ohjelman suola. Ei traktoreita jaksaisi katsoa kovin kauaa.

Ylälauteilla

Voinniltaan parasta taas. Oikeastaan epätodellisen hyvä päivä. Mieli pirteänä ja sai hoidettua pikkujuttuja rakennukseen liittyen (mm. se sähkömies). Parasta oli kuitenkin se, että saunassa pystyi olemaan hetken ylälauteella. Yleensä kun on saanut tyytyä jakkaralla istumiseen. Ulkona olisi enemmänkin, mutta ankara viima kurittaa heti ovelta.

Yökyöpelinä

Viime yönä uni ei meinannut tulla silmään millään. En tiedä onko täysikuu. Tuli kuunneltua Ylen areenasta radio-ohjelmia. Uskallan suositella Sixten Korkmanin haastattelua  kirjastaan "Talous ja utopia". Talousmiehet ovat harvoin näin selkeäsanaisia. Keskinäisriippuvuuden käsitteen ja taloudellisen kasvun realistista analyysiä. Myöskin viiltävää virheiden arviointia. Miksi ne pankit ovat lainanneet Kreikalle 350 mrd, kun lopputulos on ollut arvattavissa?

http://areena.yle.fi/radio/1718478

Toinen kuunneltu oli Aristoteleen kantapää, jossa "Ilmajoen piispa" Tapio Luoma keskustelee Darwinista ja uskosta. En tiennytkään aiemmin, että Darwin oli koulutukseltaan teologi. Itse asiassa oli  kai niin, että vieläpä vihkimystä vaille oleva pappi. (Vai olikohan peräti pappi, kuten ohjelmassa väitettiin). Ohjelmassa tulee esiin hyvin se, miten keinotekoinen taistelu Darwinismin ja kristinuskon välillä on ja miten samoja argumentteja voidaan käyttää perustelemaan teismiä tai ateismia. Valistuksen uskontokritiikki on paljon Darwinia vanhempi. 

http://areena.yle.fi/radio/1689681

Yön hiljaisina tunteina pääsi siis sivistämään itseään. Ja sairastamisessa on  melkeinpä se hyvä puoli, että ehtii ajatella rauhassa asioita. Ei ole samalla lailla kiire kuin normaaliarjessa, vaikka toisaalta ei nyt sitten paljon mitään jaksakaan. Sähkömiehelle on yhä soittamatta. Huomenna sitten...

Onneksi sai nukkua pitkään, melkein puoleen päivään. Iltapäivällä tuli käytyä pitkästä aikaa oikein kaupungissa asti. Maailma taas avartui kummasti mökkihöperölle. 

Henkisesti päivä oli oikein hyvän huoleton. Fyysisesti vointi vahvempi. Astmalääkkeillä hengitys parani arvoista 530 - 610. Ruokahalu oli hirvittävä. Pastaruuan jälkeen olisin halunnut maksalaatikkoa jälkiruuaksi. Se minulta kiellettiin, mutta sain sentään verilättyjä ja banaania. Tällä hetkellä olen toiveikas siitä, että ensi viikolla hoidot onnistuvat. Eilinen purnaaminen, epätoivo ja sureminen toivat selvästi helpostusta. 

Askelia tuli tänään noin 2000. Ilman kylmeneminen ei nyt helpota ulkoilua. 

Puhdistavaa surua

Henkisesti rankka päivä. Aloin olla kyllästynyt tähän sairastavaan olotilaan, että oikein pisti vihaksi ja suruksikin. Harmittaa, että ei pysty osallistumaan paljon mihinkään ja muiden on joskus vaikea sitä käsittää. Tuskan poteminen kuitenkin puhdisti oloa ja toi helpotusta. Ja sain hyvää hoivaa. Uskomattoman hieno fetasalaattivoileipä tuotiin suoraan vuoteeseen. Pyytämättä ja yllättäen kuten lapualaisen faksit aikanaan.

Tänä iltana tullut taas mukavia ja kannustavia yhteydenottoja, jotka ovat olleet uskomattoman tärkeitä ja piristäviä. Kiitos niistä jokaisesta! Muutenkin on kaiken keskellä upeaa se, kun on ihmisiä lähellä koko ajan. Nyt illalla jo paljon parempi olo.

2400 askelta päivän saalis

States of America

Tämän päivän pieni saavutus oli oppia USA:n osavaltiot. Kännykästä löytyi sellainen peli, joka auttoi asiassa. Ruudulle tuli osavaltion kohdalla täplä, joka tuli tunnistaa. Muutamia kertoja kun takkusi, niin alkoi tilkkua syntyä. Pientä kisaakin saatiin asiasta aikaiseksi. Vaikein asettaa paikalleen oli ehdottomasti Delaware.

Olo on periaatteessa ihan vahva, mutta hengitys ei tänään kulje parhaalla mahdollisella tavalla. PEF-arvo on tänään sellainen 530. Vähän siis alentunut jostakin syystä. Niinpä päätynyt varovaiseen olemiseen.

Mukava on ollut jutella ihmisten kanssa, jotka ovat käyneet läpi monenlaista ja päässeet normaalielämään takaisin. Hyvä muistutus siitä, että ei kaiken tarvitse mennä pieleen vaikka voisikin.

3000 askelta tänään, uskomatonta!

PS. Jälkilisäyksenä, että askelmäärä osoittautui liiaksi tähän vointiin. Siinä olikin sitten täysi työ rauhoittua illaksi. Lääkepurkilla piti käydä, mutta lopulta tuli hyvä uni.

1500 askelta

Tänään päästiin askelissa määrään 1500. Edistystä taas. Muutenkin suhteellisen aktiivinen päivä ja ennen kaikkea sosiaalinen. Kiitos vieraille, jotka piristitte arkea kovasti! Illalla olikin jo aika poikki, mutta niin sitä pitääkin. Makeanhimon kanssa sai tehdä töitä. Tuntui että kylläisyys ei synny oikein millään.

Viime viikkoina mediassa on näkyvästi ollut esillä Israelin ja Gazan konflikti. Puheenvuoroja on kuultu molemmilta puolilta, yleensä kiihkeitä ja jyrkkiä. Aivan kuten eivät puhuisi samasta todellisuudesta yhtään. Ulkopuoliselle syntyy helposti sekava kuva koko jutusta. Kahta perusasiaa on vaikea tajuta. Miksi ampua summamutikassa raketteja  rajan yli tietäen, että kohta tulee satakertainen kosto huipputekniikalla varustetuistsa helikoptereista? Ja sitten en tajua sitä, mitä hyötyä on Länsirannalla puristaa väestö yhä pienemmälle aluelle kansainvälisen yhteisön yksiselitteisestä paheksumisesta huolimatta. Ei näitä tajua. Eikä sitä miten paljon siviilit joutuvat kärsimään.

rohkaisevaa

Tänään onnistui kauppareissu eikä maakuulla ole juuri tarvinnut olla. Tosin heräsin yöunilta vasta klo 12.45, mikä menee aika lailla ennätysten kirjaan omalla kohdalla. Normaalisti olen päässyt hyvin ylös aamuisin.  Toki nukahtaminenkin meni yli kahden, mutta unen pituus oli riittävä. Vointi on parantunut kohisten ja tällä hetkellä olen luottavainen siitä, että 3.12. olen valmis aloittamaan uuden sytostaattikuurin. Jos ei suurempia takapakkeja tule eteen.

 Mielenkiintoista tietoa on löytynyt lisäravinteista liittyen syövän hoitoon. Hyvä, että maailmalla tutkitaan. Yksi olennainen asia on tulehdusarvojen pitäminen alhaalla. Näyttöä tästä alkaa olla runsaasti varsinkin miesten kohdalla. Olen ollut hieman varovainen lisäravinteiden kanssa, koska olen pelännyt että voivat viedä tehoa kemoterapialta. Nyt kuitenkin aloin vakuuttua siitä, että tietyillä aineilla on merkittävä positiivinen yhteisvaikutus syöpähoitojen kanssa. Tuntui henkisesti helpottavalta tässä epävarmuuden tilassa.

Nrk:lla on Yle-areenaa vastaava palvelu, jonka kautta pystyy katsomaan tv-ohjelmia. Tosin live-lähetyksiä ja osaa ohjelmia ei pysty katsomaan ulkomailla.  Joiltain osin palvelu vaikuttaa selkeämmältä kuin Ylen palvelu. Alla olevata linkistä harrastamaan kauneinta skandinaavista kieltä.

http://tv.nrk.no/guide?side=1

Suomalaisen Arto Halosen dokumentti-elokuva on herättänyt Norjassa melkoisen kohun. Kysymys on siis 1990-luvun hiihtosankareista, joita suomalaiset väittävät huijareiksi. Suomalaiset urheilun ystävät ovat omat kipunsa jo kokeneet, mutta norjalaiset Ulvang, Aalsgaard, Dählie, Björndalen, Koss ym ovat vielä omalla jalustallaan tukevasti. Viime viikkoina ilmapiiri Norjassa on muuttunut, kun pyöräilypomona toiminut entinen Lance Armstrongin tallikaveri tunnusti dopingin. Samoin Andreas Thorkildsenin entinen appiukko on puuhastellut kiellettyjen aineiden piirissä tavalla tai toisella. Piikkinä norjalaisten lihassa on se, että suomalaisdokumentin paljastukset on tehnyt keskeinen norjalainen hiihtovaikuttaja joka ei halua nimeään esille. Nrk:n johtaja kuitenkin tuntee lähteen ja vahvistaa tämän kertomuksen yhtäpitäväksi dokumentin kanssa. Asia on tänään näkyvästi esillä pääuutissivulla.

http://www.nrk.no/sport/hevder-nordmenn-dopet-seg-1.8406717

Matkalla marraskuussa

Olipas marraskuinen päivä, suorastaan masentava. Ajatukset alkoivat olla täynnä surkeutta, synkkyyttä ja itsesääliä. Ja päivä oli niin pimeä,  mitä nyt marraskuu vain voi olla. Päivällä tajusin, että en ole käynyt pienelläkään kävelyllä yli viikkoon ja että olo on fyysisesti niin hyvä, että ei ole mitään syytä olla käymättä ulkona. Samalla huomasin, että alan olla laitostunut enkä edes osaa lähteä ulos vaikka se olon puolesta olisi mahdollista. Tueksi sain nuoren miehen, joka ymmärsi hyvin köpöttelyvauhdin rauhallisuuden.

Puolen kilometrin kävely tuntui ihan hyvältä ja käänsi tunnelman toiveikkaaksi. Samalla tuli taas huomattua miten tärkeää on, että on ihmisiä ympärillä. Silloin unohtaa nurjan puolen. Ilta meni aktiivisemmin kuin tähän asti eli näin illalla voi sanoa, että  tänään taas mentiin askel parempaan. Vähän jäi harmittamaan, etten ole jaksanut vastata ihmisten yhteydenottoihin.  Anteeksi te, jos luette tämän. Ottakaan silti yhteyttä. Se on tosi tärkeää.

Kuuntelin tänään uudestaan Johanna Kurkelan radiohaastattelua. Piristävä tapaus kertakaikkiaan ja pidän hänen lauluistaan. Pidän kovasti hänen tavastaan kuvata elämää matkana ja leirikouluna. Matkalla voi olla monella niin monella tasolla vaikka nojatuolissa nauttimassa elämän lahjasta. Matkalla oleminen tuo esiin jokaisen hetken ainutlaatuisuuden ja arvon.  Samalla tulee esiin se, että matkalla käydään erilaisissa maisemissa, jotka sitten myöhemmin jäsentyvät osaksi jotakin kokonaisuutta.

Linkissä Johanna Kurkelan haastattelu.

http://areena.yle.fi/radio/1743470

välähdyksiä

Lupaava aamupäivä ja päivä. Periaatteessa parasta voimaa pitkään aikaan. Ihan ei veto kuitenkaan riittänyt koko päivää. Iltaa kohti sellainen olo että pitää ottaa ihan hissunkissun...Ei kuitenkaan mitään katastrofia.

vähän kärsimätöntä

Aamulla tuli nukuttua ennätyspitkään. Tänään kuitenkin vähän hankalampi päivä. Hengittäminen hiukan hankalampaa eikä sellaista puhtia ei ollut kuin kahtena edellisenä. Mistään pohjanoteerauksesta ei kuitenkaan kyse ja ylhäällä on pystynyt olemaan. Ehkä hiukan sellainen rasittunut olo. Vähän turhauttaa tämä aaltoileminen ja herättää epäilyksiä. Mutta nyt pitää pitää mieli rauhallisena ja positiivisena. Seuraavaan hoitoon aikaa kuitenkin melkein 2 viikkoa. Ja huomenna päivä voi olla taas helpompi.

Pörssissä nousupäivä

Päivä oli hyvä, ylhäällä jaksoi olla mukavasti. Hyvä kehitys jatkui. Remontista johtuen katsoin netistä sisustusohjelmia ideoita hakeakseni. Eipä olisi uskonut, että sellaiseen sekaannun. Illalla pieni takapakki, joka nyt kuitenkin näyttää antavan periksi. Voimat vielä hennot, mutta plussalle meni tämä päivä reilusti. Kiitollisin mielin.

edistystä

Loistopäivä. Jaksoin olla useamman tunnin ylhäällä ja vähän tehdä paperitöitäkin. Ruokaa meni aivan mahdottomasti, varmaan 5000 kcal. Rakennuksellakin tuli käväistyä värejä ihmettelemässä sikäli kun se tässä pimeydessä onnistuu. Tällä menoa lähipäivinä voisi olla kävelylenkin aika.

Monenlaista vointia

No niin, eilinen blogikirjoitus tulikin tehtyä vähän liian aikaisin. Optimismi oli pikkuisen liioiteltua. Iltapäivällä ja illalla tulikin sitten taas pohjanoteeraukset voinnissa. Tänään aamulla oli vielä sellainen olo, että meikäläistä piti lusikalla syöttää kun omat voimat eivät riittäneet pitämään lusikkaa kädessä.

Jännä juttu että hoitavat lääkärit eivät uskalla kirjoittaa tarpeellisia lääkkeitä näihin olotiloihin. Tällä tarkoitan rauhoittavia ja unilääkkeitä. Kirjoittivat sen sijaan masennuslääkettä. Otin reseptin vastaan toki, mutta se lääke kyllä taitaa jäädä hakematta.

Onneksi perhelääkärimme kivunlievityksen asiantuntijana näki tilanteen oikein ja osasi jo aiemmin kirjoittaa varalle sekä unilääkettä että rauhoittavia. Lääkekriittisenä en sellaisia mielelläni käytä, mutta eilen tilanne oli sellainen että rauhoittavat olivat tarpeen. Ja tosiaankin ne auttoivat tilanteen yli.

Iltapäivällä tänään tuli nukuttua hyvät päiväunet ja olo on parantunut valtavasti. Olo on oikeastaan tällä hetkellä erinomainen. Sen kunniaksi join tilkan punaviiniä ja kupin kahvia sekä söin kaksi muumipastillia. Silloin pitää juhlia, kun aihetta on.

Myrkky laimenee?

Tänäänkin aamupäivä visusti petissä, mutta olossa on tapahtunut jonkinlainen muutos. Tässä aamulla nukuin päiväunet ja unen aikana olin tietoinen siitä, miten sydämessä nipsahteli ja se pyörähteli paikallaan. Tuntui siltä, että se heräsi eloon ja alkoi toipua myrkkylastistaan. Voi toki olla pelkkää toiveajattelua. Nyt on viikko viimeisestä sytostaatista. Keho alkaa tuntua taas enemmän omalta. Miten mukavaa pieni kipu, kolotus ja vilu ovatkaan.

alas alemmas

Alaspäin mennään voimissa joka päivä. Makuulla täytyy olla ja silmät tuijottaa yhteen paikkaan. Vessareissu on pitkä, mutta kävinpäs tänään kerran keittiössäkin hakemassa banaanin. Pef-arvo kuitenkin hyvä 630 ja verenpaine 110/76. Sytostaatin maku ajoittain suussa.

Toisen hoitokuurin jälkeen

Nyt neljäs päivä kuurin jälkeen. Olo vielä hennon heikko. Aika vaikeita päivä takana; heikotusta, uupumusta, äklötystä.  Mutta onneksi ollut ihmisiä koko ajan jakamassa tätä osaa. Paljon on ollut iloa ja läheisyyttä läsnä.

 Toivon, että illalla olo jo parempi. Ainakin viime kuurilla alkoi tuossa vaiheessa helpata.

Tavarat ryöstetty? Syyllinen löytyi!

Eilen sairaalasta lähtiessäni kävi outo juttu. Avasin säilytyslokeron kaapin ja se oli tyhjä! Takki, lompakko ja avaimet olivat kaikki hukassa. Hämmennys oli totaalinen, olinko joutunut ryöstön kohteeksi? Sen verran hyväuskoinen olen, että en heti lähtenyt poliisille soittamaan, vaan kiersin siinä käytävällä pari kierrosta päätä rapsuttaen. Päädyin tutkimaan farkkujeni taskuja ja sieltähän löytyi vielä toinenkin lokerikon avain. Eli tämä löytämäni avain oli jäänyt taskuun edelliseltä hoitopäivältä...höh.

Tänään siis päiväosastolla sairaalassa vielä. Kolmas päivä menossa. Olo on selvästi huonompi kuin eilen. Yleisetova olo on päällä, melkein oksettaa. Myrkyn maku huulissa. Lisäksi on väsyä ja uupumusta. Utuinen olo, tietokoneen ruutu on hämärä. Mutta jotkut sanovat, että silloin kun sytostaatti vaikuttaa se tekee pahan olon. Joten toivottavasti kelju olo on merkki siitä, että vihulainen vinkuu kivusta.

Mustan Mersun kyydissä

Tulin vaihteeksi sairaalaan yksin. Musta saksalainen oli odottamassa oven edessä lämpimänä sovittuun aikaan. Merkillisintä tässä on se, että tämä on potilaalle edullisin tapa käydä hoidossa. Omavastuu on määritelty niin, että rahallisesti omaa autoa ei kannata käyttää. Tuntuu vähän kummalliselta. Samaan aikaan osastolla hoitaja kirjoitti muistiinpanoja pyyhepaperin palaseen. No, ehkä ei säästösyistä kuitenkaan kai.

Tänään oli helppo tulla päiväosastolle. Oikeastaan mukavakin, olo hyvä ja vapautunut. Nyt paras olo kahteen viikkoon. Kortisoni pyöritti pitkälle yöhön ja oli pakko ottaa unilääke nukahtamista helpottamaan. Sitten uni olikin hyvää laadultaan.

Sytostaattipotilaat saavat miettiä hiusmuotia. Joko miehekekäs kalju moikulapää tai joku muu. Mietin, että pitäisikö vähän vaihtaa tyyliä, jos peruukkikauppaan lähtee. Ensimmäisenä tuli mieleen Juice Leskinen-tukka. Mutta mistä sais ne silmälasit?

Taistelu lohikäärmetta vastaan - Erä 2

Toinen kolmen päivän sytostaattikierros aloitettiin tänään. Edellinen oli neljä viikkoa sitten. Yksi ylimääräinen tuli väliä, kun viime viikolla olo ei ollut tarpeeksi hyvä.

Eilen maanantaina vointi vaihteli paljon. Hankaluudet tulivat vasta iltapäivällä. Verensokerin kanssa täytyy olla tarkempi kuin koskaan aikaisemmin. Jos ruokailujen väli venyy liiaksi, niin huono olo tulee tosi helposti.

Illalla sain vielä vyöhyketerapiaa, mikä paransi oloa välittömästi. Muuttunut olo näkyi selvästi myös PEF-mittarissa; henki kulki illalla mainiosti. Huonosta voinnista osa on onneksi henkistä laadultaan. Monta kertaa sen huomaa toki vasta olon parannuttua, että kysymys on ollut jonkinlaisesta paniikkireaktiosta tai sen esiasteesta. Vyöhyketerapian rentouttava vaikutus on hyvin selvä.

Tänä aamuna tie kävi sitten kohti sairaalaa voinnin ollessa hyvä. Ohjelmassa sydänfilmiä, lääkärin tapaamista, verikokeita sekä sytostaatteja suoneen. Tällä kerralla tiputuksen kestoksi arvioitu kolmisen tuntia. Onneksi sain mukavan tuolin, jossa on kiva istua möllötellä. Labra-arvot olivat rohkaisevia: Tulehdusarvo alle 1, leukosyytit, trombosyytit hyvällä mallilla. Hb 171.

Etiäinen paremmasta

Jälleen vaikea aamu. Verensokeri oli päässyt matalaksi ja se piti korjata. Muutenkin olo ihan tarpeeksi viheliäinen, voimaton ja vaisu. Mutta pitkillä päiväunilla tuli sellainen etiäinen, että käänne parempaan on tulossa. Eikä turhaan. Illalla sain shiatsuhoitoa, jonka tuloksena olo suorastaan mainio epätodellisen hyvä olo. Tästä saa olla kiitollinen, ja toivottavasti huomenna olisi jotain tästä ilosta jäljellä. Ystävät pitäneet kiitettävästi yhteyttä tänäänkin, mikä ollut mahtavaa.

Uutta viikkoa odotellessa

Vaikea päivä, heikotusta paljon. Henkinen voitto tänään, usko parempaan vahva.

Kynttilämeren keskellä

Unelmat toteutuvat, tänään toteutui pieni sellainen. Viiden päivän lähes totaalisen liikkumattomuuden jälkeen sain tehdä pyhäinpäivän kävelyn tuhansien kynttilöiden valaisemalle hautausmaalle. Vaikka maa oli musta, niin on aina koskettava näky nähdä miten keskuudestamme poistuneet elävät yhä läheistensä mielissä. Sattui kohdalle mm. hauta, jonka omistaja oli haudattu jo 70 vuotta sitten. Vielä häntäkin oli muutamin kynttilöin muistettu.

Vointi edelleen toki aika heikko. Samalla kaavalla menty kuin muinakin päivinä: aamulla varsin heikko olo, joka sitten pitkien päiväunien jälkeen vahvistuu iltapäiväksi ja illaksi vahvemmaksi. Joka tapauksessa kävelyn tekeminen on selvää edistystä.

Kahvi maistui

Eteenpäin on menty. Aamupäivän heikotus oli pienempi kuin eilen. Iltapäivällä tuli mieli kahvia, mikä lienee tervehtymisen merkki. Ehkä huomenna kävelylenkki on mahdollinen.

Tv:sta tullut kiitettävän paljon USA-aiheisia dokumentteja. Tiedän nyt paljon enemmän kyseisen maan maataloudesta, liikenteestä, engergiatuotannosta, teollisuudesta, henkisestä kahtiajakautuneisuudesta ja tietenkin presidenttiehdokkaista kuin aikaisemmin. Vaaleja jo jännitän. Saattaapa mennä hyvinkin tiukaksi.

Joko kääntyi parempaan?

Aamu alkoi yhtä heikkona kuin edellisetkin tällä viikolla. Elämä tuntui riippuvan hiuksenhienon hopealangan varassa. Täysin voimaton olo, vaikkei kipua missään tunnukaan.  39 % tämän sytostaatin käyttäjistä tuntee heikkoutta ja sairauden tunnetta, joten kaipa tuntemukset kuuluvat asiaan. Hyvässä hoivassa sain kuitenkin tänäänkin olla.

Päivällä olo  lähti paranemaan. Illalla olo vahvistui niinkin hyväksi, että kävimme rakennuksella katsomassa miten siellä työt etenevät. Hyvin näyttää menevän. Se olikin
ensimmäinen kerta ulko-ovesta tällä viikolla. Tuntui hienolta.

Samaa rataa

Vaikeaa oli enimmäkseen tänäänkin. Heikkoa oloa riitti paljon. Hoidot siirretty ensi viikolle. Illalla olo kuitenkin sen verran parempi, että jaksaa hetken istuskella telkkarin ääressä.

Dramatiikkaa ja juhlaa

Olipa taas ennätysvaikea päivän alku. Onneksi on lääkäritaitoja lähipiirissä sen verran, että tarvittaessa saa hoitoa ja lääkitystä vaikka yöaikaankin. Kiitos tämän ja muutenkin hyvän tuen, päivä kirkastui iltaa kohti ihmeellisen paljon.  Tosin sillä seurauksella, että nyt kello 0.50 olen virkeänä tätä kirjoittamassa. Olo on varsin terve ja tässä lupailen itselleni olla entistä varovampi itseäni rasittamasta. Ilmeisesti kysymys oli jostain pienestä kulkutaudista, joka vei kunnon tosi alamaisemiin. Nyt osaa olla kiitollinen paremmasta voinnista.

Pieni perhejuhlakin tuli tuossa juhlittua läheisten läsnäollessa...Mukava oli tunnelma ja pappikin sai kahvia juodakseen.

Sukellus pohjalle

Vaikein päivä tähän mennessä. Jaksaminen täysin pois. Möröt melkein alkoivat riehua. Kaikki tälle viikolle tarkoitetut hoidot siirrettiin viikolla eteenpäin, mikä oli hyvä ratkaisu.

Päivän mittaan olo kuitenkin on pienin askelin parantunut kiitos hyvän hoivan, jotka läheiset ovat tarjonneet. Hollywoodista asti sain tänään paranemisterveiset, mikä oli sekin oikein piristävää. Positiivista oli sekin, että kaikki veriarvot hyvällä mallilla.

Linnanmäkiviikko takana

Viikonloppu lennetty tukevasti molemmat siivet maassa. Melkoinen vuoristorata tämä viikko. Joutunut välillä tappelemaan itsensä liikkeelle. Onneksi läheiset ovat potkineet vauhtiin. Pian vaalivalvojaisia jännittämään. Valoa tunnelin päässä, ehkä.

Pyysin pipoa...

Illalla koitti yllätys. Pää oli pinnaltaan ollut pari päivää hiukan arka. Nyt alkoi jäämään hiuksia näppeihin. Pyysin, että minulle alettaisiin kutoa pipoa...

Varovasti kiiruhtaen

Eilisen huippupäivän jälkeen hiukan nihkeämpää. Eilinen 1200 m uinti tuntui kevyeltä ja mukavalta.

Tietoisuus seuraavasta hoitokierroksesta alkaa olla läsnä. Kaikenlaisia tutkimuksia on tällä viikolla ohjelmassa. Astmaoireet ovat kiusanneet hiukan. Piti ottaa aivan kevyesti ja käyttää astmalääkettä. Työtoverit ilahduttivat lähettämällä pullon tyrnimehua. Tyrnimehu on suosikkini ja olen juonut sitä jokaikinen päivä. Mistä he tiesivät?

Ensilumi satoi tänään. Lumi on kaunista. Remonttityömaalla olohuoneen ja eteisen katot muuttuivat myös valkoisiksi, mikä toi mukavaa vaihtelua sisätilojen ilmeeseen.

Maanantai yllätti iloisesti

Maanantai yllätti hyvällä energisellä ololla. Eilen tein työlistaa tälle viikolle kauhistellen tekemisen määrää. Ja nyt illalla voi sanoa, että suurin osa viikon hommista on jo hyvällä mallilla. Iso kiitos kuuluu perheväelle, joka oli ahkerasti mukana remonttiin liittyvissä touhuissa. Silti jäi aikaa myös levolle eikä tullut väsytettyä itseään. Täydellinen päivä!

Kiitos ystävät!

Viikonloppu ollut henkisesti aika rankka. Ylikierroksilla mennyt viikko tuntuu vielä rahkeissa. Huilata on täytynyt oikein kunnolla ja kyllä se on tepsinyt. Pitäisi muistaa, että kaikkea ei tarvi tietää ja tehdä juuri nyt. Ensi viikolle jää omat haasteensa ja murheensa.

Äärettömän piristävää on ollut se, miten ihmiset ottavat rohkeasti yhteyttä esim. Facebookin kautta. Ollut tosi voimauttavaa. Tosi monet ovat sanoneet rukoilevansa puolestani, mikä on tuntunut liikuttavalta. Kiitos ystävät että ette ole kadonnet vaan päin vastoin olette olleet kantamassa eteenpäin!

Takaisin maan pinnalle

Viiden ylikierroksilla menneen päivän jälkeen olikin sitten aika palata matalampaan lentoon. Mutta pärjää sitä lyhyemmälläkin askeleella töpötellen.

Maaanista...

Vielä tänäänkin menty melkoisilla ylikierroksilla. Energiaa on valtavasti. Koko päivä aamusta iltaan ollut rakennusprojektiin liittyvää puuhaa. Ja ovat siinä läheisetkin tainneet saada osansa raivokkaasta syysmyrkystä.  Kauankohan puhuria vielä riittää?  Mukavaa oli, että keuhkojen arvot parantuneet normaaleiksi eli astmaoireet hallinnassa.

Normalisoitumista ilmassa

Maanantain kohokohta oli uimareissu. Uimahalli tuntui keuhkoille erittäin miellyttävältä ympäristöltä, sillä kosteaa ilmaa oli helppo hengittää. Tulipa oudokseltaan uitua 600 m ja vähän pääsi hengästymään. Uimareissu nosti vireyttä hiukan liikaakin ja purkkikortisonin kanssa tämä teki illalla nukahamisen vaikeaksi.

Tänään tiistaina olo edennyt jälleen myönteiseen suuntaan. Tehokas työpäivä. On tullut taulukkolaskennalla tutkittua erilaisia skenaaroita tulevaisuudesta. Toivottavasti nyt nukahtaminen on helpompaa.

Ensimmäinen hoitoviikko

Sytostaatteja annettiin viime tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Pahoinvoinnin ehkäisemisestä on pyritty pitämään huolta siten, että suoneen on suoraan annettu kahta pahoinvoinninestolääkettä sekä kortisonia. Tiputuspäivinä olo oli hyvä, vähän ylivirkeäkin, mikä johtunee kortisonin käytöstä. Yöllä meni yhden-kahden välille ennen kuin sai nukahdettua.

Hoitoa seuraavien päiven sanotaan olevan haastavimpia, mikä näyttää pitäneen paikkansa minunkin kohdallani.

Ensimmäinen sivuvaikutus liittyi vatsan toimintaan eli siis oikeastaan toimimattomuuteen. Nyt neljäntenä päivänä tiputuksen jälkeen vatsa toimii jo jollakin lailla, muttei vielä ihan täydellä vauhdilla. Toinen oire oli masennus, joka iski perjantaina. Syvimmillään kesti pari tuntia ja päättyi siihen että innostuin katsomaan vauhdikasta varapresidenttiehdokkaiden väittelyä. Koskaan aikaisemmin en ole ollut läheskään niin masentunut. Kolmantena oireena oli pientä äklötystä, joka oli ohi viimeistään lauantaina. Oksentaa ei toki tarvinnut,  jonkinlaista metallin makua suussa, eniten huulissa.  Neljäntenä oireena oli hengityksen vaikeutuminen, joka liittynee astmaan. Tämä sinänsä hankalakin oire on tuttu jo parilta kertaa ennen hoitoja. Kortisonikuurilla ja tehostetulla astmalääkkeen käytöllä on mennyt pois aiempina kertoina. Toivottavasti nytkin tapahtuu niin. Viidentenä oireena ollut yleisväsymystä, joka on pitkälti helpottanut jo tämän kirjoittamiseen mennessä.

Painoa pitää tarkkailla. Paino on pudonnut viikossa puolitoista kiloa. Ruoka kyllä maistuu hyvältä, mutta sitä on tullut turhankin kriittiseksi syömisen suhteen. Haluaa välttää kaikkea raskasta ja energiapitoista ruokaa, jolloin lautanen jää kovin kasvispitoiseksi ja kevyeksi. Pari kertaa ehtinyt tulla huono olo senkin takia, että syöminen ollut liian heppoista ja ruokavälit pidentyneet. Nyt pitää vain muistaa syödä kunnolla ja olla kärsivällinen.

Tänään sairaalaan tiputukseen ensimmäistä kertaa. Oikein ei tiedä mitä odottaa, mutta olennaista on se, että saadaan hoidot heti käyntiin. Aamulla piti ensin käytä labrassa ja sitten sydänfilmissä. Sen jälkeen poliklinikalle ja  lääkettä suoneen. Tila on avonainen, ja siinä on kerrallaan toistakymmenä ihmistä. Palvelu toimii kahdella kielellä ja vähän on päästy heittämään huultakin, kun viereiseen petiin osui vanhoja tuttuja vuosien takaa. Rohkaisevaa oli nähdä, että ihmiset eivät täällä ole erityisen pahoinvoivan oloisia. Kukaan ei huuda tuskasta enkä ole havainnut kenenkään pyörtyilevän. Mielikuvat sytostaattihoidoista olivat paljon pahempia.

Ensin laitettiin suoneen pahoinvointilääkettä ja sitten kortisonia. Sen jälkeen vasta varsinaista lääkettä. Olo on kenties kortisonista johtuen virkeä. Kylmä täällä vähän tulee, mutta sitä varten on varattu huopia. Varsinainen operaatio kestää tänään noin kolme tuntia.  Se pitää mainita, että tuoli jossa istutaan on löhöäjän unelma. Kaukosäätimessä on viisi säädintä, jolla voi oloaan korjata mieluisammaksi.  Tällaisesta pleikkaripelaajat himosurffaajat voivat vain unelmoida. Ja sitten on mahdollista käyttää nettiä ja kännykkään, joten aika ei pääse tulemaan pitkäksi. Ei tämä niin pahalta vaikuta tällä kertaa

syöpälääkärin tapaminen

8.10. Syöpälääkärin tapaaminen. Sotasuunntelman hiominen. Kahta sytostaattia kuusi kuuria. Kuuri kestää kolme päivää kerrallaan ja toistuu kolmen viikon välein.