Talvinen retki sairaalaan aloitti päivän. Illalla oli vielä uhkakuvia, kun flunssaoireet alkoivat vahvistua. Kuumeen puolelle ei kuitenkaan menty ja yötä kohden olo alkoi parantua. Aamulla vointi oli kunnossa eikä estettä hoidolle ollut. Lääkäri kanssa keskustelimme tilanteestani. Oireet kuulostivat lääkäristä tutuilta ja hän pienensi sytostaattiannoksia 20 %. Tärkeää hänen mielestään on, että saadaan kuuden hoitosarja vietyä loppuun. Eikä se itsellekään tympeältä kuulosta vaikkei yhtä romuna olisikaan väliaikoja.
Osa 2. klo 21.10. Kotona olo heikkenikin sitten selvästi. Päiväunet, heikotusta, äklötystä, polvia särkee. Polvien särky johtuu kai siitä, että ei pääse tarpeeksi liikkumaan. Mutta, kun ulkona on -16, se vaan ei sovi näille keuhkoille. Kaksi hoitopäivää vielä aargh! No viimeksi kakkospäivä oli helpoin.
Yritän juoda paljon ja kävellä sisällä ulko-ovien väliä edestakaisin, että saisi vähän liikuntaa. Toivottavasti lukijani ymmärrät, että tämä valittaminen on vain osa selviytymistä etkä ahdistu tästä. Sitä paitsi moni asia on hyvin. Ruoka maistuu, henki kulkee ja neljä tärkeää ihmistä on tässä aivan lähellä. Ja lääkkeet ovat apunani. Sitäpaitsi olokaan ei ole niin heikko kun se voisi olla. Nyt pitää pitää kova taisteluhenki päällä, roikkua nurkasta kiinni. Ajatuksesi ja tukesi ovat nytkin hyvin merkityksellisiä. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti