Tänään sairaalaan tiputukseen ensimmäistä kertaa. Oikein ei tiedä mitä odottaa, mutta olennaista on se, että saadaan hoidot heti käyntiin. Aamulla piti ensin käytä labrassa ja sitten sydänfilmissä. Sen jälkeen poliklinikalle ja  lääkettä suoneen. Tila on avonainen, ja siinä on kerrallaan toistakymmenä ihmistä. Palvelu toimii kahdella kielellä ja vähän on päästy heittämään huultakin, kun viereiseen petiin osui vanhoja tuttuja vuosien takaa. Rohkaisevaa oli nähdä, että ihmiset eivät täällä ole erityisen pahoinvoivan oloisia. Kukaan ei huuda tuskasta enkä ole havainnut kenenkään pyörtyilevän. Mielikuvat sytostaattihoidoista olivat paljon pahempia.

Ensin laitettiin suoneen pahoinvointilääkettä ja sitten kortisonia. Sen jälkeen vasta varsinaista lääkettä. Olo on kenties kortisonista johtuen virkeä. Kylmä täällä vähän tulee, mutta sitä varten on varattu huopia. Varsinainen operaatio kestää tänään noin kolme tuntia.  Se pitää mainita, että tuoli jossa istutaan on löhöäjän unelma. Kaukosäätimessä on viisi säädintä, jolla voi oloaan korjata mieluisammaksi.  Tällaisesta pleikkaripelaajat himosurffaajat voivat vain unelmoida. Ja sitten on mahdollista käyttää nettiä ja kännykkään, joten aika ei pääse tulemaan pitkäksi. Ei tämä niin pahalta vaikuta tällä kertaa