Mihinkähän kappalejaot ovat kadonneet, kun tekstistä on tullut yhtä pötköä viime päivinä. Pahoittelut siitä, jotain on tapahtunut, mutta toivottavasti asia on nyt kunnossa.
Neljännen adventin kirkkoretki suuntautui Kurikkaan. Messuun oli tullut melko tarkalleen 50 ihmistä, mikä on aika matala lukema. Naapuripitäjässä oli ollut huhun mukaan noin parisataa sanankuulijaa. Parkkipaikalla oli siis tilaa. Kirkko on tosi kaunis ja hienosti valaistu. Erikoisen upea oli todella iso joulukuusi kirkon etuosassa. Jumalanpalvelusta oli toimittamassa kolme pappia; yksi oli liturgina, toinen saarnasi ja kolmas oli valmistellut esirukouksen. Liturgia hoidettiin virheettömästi, persoonattomasti ja aika värittömästi läpi kirkkokäsikirjan avulla ilman turhia improvisaatioita. Virkamiessuoritus. Äänentoisto oli hyvä, jokainen sana oli kuuluva ja selvää sai. Jotakin taisi tapahtua matkan varrella, kun ehtoollisosiossa pappi joutui pitämään kädessään mikrofonia.
Saarna kuului tosi hyvin ja papin äänenkäyttö oli hyvää, ääni voimakas ja selkeä. Intensiteetiltään alkuun oli ladattu paljon. Joosefin mahdollista petetyksitulemisen kokemusta käsiteltiin elämyksellisesti. Saarnassa ei sorruttu puhumaan jouluvalmisteluista eikä muista joutavuuksista. Aivan oikeaa asiaa sieltä tuli. Messusta voisi kaikkiaan sanoa, että perusluterilainen se oli hyvässä mielessä. Paria kohokohtaa olisi vielä voinut saarnaan hakea. Sanonta "Jumala on läsnä" kaipaisi ympärilleen konkretiaa. Mitä se on käytännössä pienelle ihmispoloiselle tai hänelle itselleen? Kristillisen ydinsanoman kuuleminen on kirkossa on tietenkin tärkeää, mutta se pitäisi osata ja jaksaa avata ihmisen elämystasolle saakka niin että se koskettaa. Siksi jo mainittu alku saarnassa oli tosi hyvä. Viime pyhänä katselin tv:stä vapaakirkon jumalanpalvelusta ja mieleen jäi miten upeasti sikäläinen pappi avasi syyllisyyden käsitteen. Hän kertoi lapsuudestaan tarinan, kun oli vahingossa rikkonut auton ikkunan ja miten hän kamppaili syyllisyyden kanssa. Tämä on sitä sanan tuomista ihmisille, mitä itse haluaisin kuulla. Myös itsensä peliin laittaminen on tosi tärkeää.
Urut soivat sujuvasti ja virrenlaulu oli veisaamista. Sitä varmaan odotettiinkin. Virret olivat tuttua tavaraa ja plussat siitä. Yksinlauluissa lauluääni kuului turhankin voimakkaasti. Helmenä oli saksofonisoolo, joka soitettiin vainajien muistoksi. Saksofoni oikein syvältä sielua raapivana soitettuns sopi tosi hyvin tilanteeseen.
Erikoisuutena oli se, että ehtoollisen jaon alussa ulkona syttyi valonheittäjä kirkkoa kohti. Samassa kun ehtoollinen päättyi valo sammui. Ilmeiseti paikallinen käytäntö. Ehtoollinen meni tosi sujuvasti kolmella jakajalla. Tunnelma oli kaikkiaan lämmin ja miellyttävä.
Liturgia 8
Saarna 8
Musiikki 8
Tunnelma 8
---
Illalla pääsi vielä jouluostoksille. Kiva oli käydä ostoksilla vaikka kauhean vähän tuli ostettua. On hienoa, että oikeasti tavarasta ei ole pulaa. Krääsälle voi yksikertaisesti sanoa "ei", varsinkin kun tilaa on vähän. Olo oli päivällä tosi uupumut, mutta illalla mentiin kohti parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti