Hjalliksessa keskusteltiin julkisuudesta ja julkisuudessa esiintymisestä. Aikaisemmin ajateltiin, että joku ihminen on julkisuudessa lähinnä tekemistensä tai asemansa johdosta. Jollakin elämänalueella taitava ja ansioitunut ihminen sai osakseen kiinnostusta ja julkisuutta. Hyvä juoksija herätti juoksemisensa ohella kiinnostusta ihmisenä. Pääministeri tai arkkipiispa ovat herättäneet kiinnostusta asemansa perusteella.
Media tekee bisnestä näiden kiinnostavien henkilöiden avulla. Myyntiä pitää saada aikaiseksi. Paavo Nurmi oli ensimmäisiä huomaamaan tämän. Hän keskittyi vain juoksemaan. Nurmi ei juuri koskaan suostunut edes haastateltavaksi. Poikkeuksena oli 70-vuotispäivät, jolloin hän antoi haastattelun. Haastattelijaksi kelpasi ainoastaan tasavallan presidentti UKK!
Sittemmin muutkin ovat ymmärtäneet julkisuuden merkityksen myös oman etunsa kannalta. Ansioitunut mäkihyppääjä voi hankkia elantonsa olemalla julkkis ja myymällä elämänsä kaikkien nähtäväksi. Joskus on puhuttu jopa kuukausipalkalla elämisestä. Tämäkin kaiketi onnistuu, jos on tarpeeksi kiinnostava henkilö eikä yhtään välitä siitä, mitä kirjoitetaan. Ihmiset ovat kiinnostuneita mielenkiintoisista tarinoista; totuusarvolla ei niin väliä.
Tositv:n aikakaudella on ihmisiä, jotka pyrkivät muodostamaan julkkisten ammattikunnan. Kai he kohta perustavat julkkisten ammattiliiton. Olennaista ei ole ansioituminen jollakin tietyllä alueella, vaan kiinnostavan persoonallisuuden luominen, oman hahmon brändäys. Kierretään tosi-tv:stä toiseen ja rahastetaan mahdollisuuksien mukaan. Syntyy monimutkainen vyyhti, jossa kaikki hyötyvät kaikista.
Hjalliksessa keskustelijoiden mukaan kaupallisten arvojen lisäksi ainakin jossakin määrin olennaista on sen testaaminen, onko hyväksytty. Tässä palataan aivan elämän perusasioihin ja syvimpään perustarpeeseen olla rakastettu. Puuttuvaa rakkautta haetaan tuntemattomilta massoilta. Sitä voi toki aina miettiä onko huolestuttavaa hoidattaa itseään julkisuudessa ja julkisuudessa, koska se voi myös satuttaa itseä ja muita.
Kaikki ei ole julkista. Läheisistään ei sovi kertoa ilman lupaa. On myös vedettävä raja siihen, että mitä haluaa kertoa itsestään ja minkä jättää sanomatta. Asioita voi joutua katumaan. Mieleen tulee eräs mielenterveysongelmista kärsynyt tv-toimittaja, jonka twiitit ovat ilmeisesti aiheuttaneet myötähäpeää ihmisissä. Blogikirjoittamisessa tulee sama asia vastaan. Välillä esiintyy toivetta, että pitäisi kirjoittaa sisäisistä tunnoista enemmän. Se ei kyllä taida olla suomalaisen heteroäijän varsinaista ydinosaamista. Suomalaisen miehen sielunelämää on edustettuna Räikkösessä, Ahosessa, Nurmessa, Litmasessa ja Rädyssä. Mielenlaatu on karu, murjottava ja arvoituksellinen. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö mielessä mitään liikkuisi. Ehkäpä niin, että herkkyys halutaan piilottaa erilaisten kuorien taakse, kaikkea ei haluta kertoa. Toki on tämä puhuva suomalainen mies: Palander, Selänne, Kovalainen, Jauhojärvi, Nämä puhuvat enemmän kuin murjottavat.
Vointi ollut hyvä tänään. Päivällä tuli röhnöstettyä sohvalla kolme tuntia ja katsottua suosikkilajiani ampumahiihtoa. (no tosiasiassa torkuin ainakin kaksi tuntia) Yksi näyttää miesten puolella olevan ylivoimainen. Tuo ranskalainen ei juuri vaikuta edes hengästyvän kisoissa. Toivottavasti ei tule yksipuolinen kausi. Naisten puolella Kaisalla on kausi alkanut surkeasti. Kaisalla ensimmäinen kisaviikonloppu on yleensä kertonut koko kauden suunnasta paljon. Sillä perusteella tältä kaudelta on turha odottaa mitään. Laji on herkkä ja itseluottamus on kaikki kaikessa. Onnistuminen ruokkii onnistumisia ja epä onnistuminen epäonnistumisia.
On voitava myös olettaa, että itse saa vetää rajan siihen mitä kirjoitetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti