Tuli katsottua dokumenttielokuva kaikkien aikojen suomalaiskiekkoilijasta eli vieläkin uraansa jatkavasta Teemu Selänteestä. Harvasta urheilijasta löytyy ainesta leffaksi asti. Litmanen ja Selänne ovat niitä harvoja, jotka ovat nousseet täältä susirajojen ja kielimuurien takaa kiusaamaan maailman huippuja joukkuelajeissa. Suomalaisethan ovat parhaiten menestyneet yksilölajeissa, kuten kestävyysjuoksussa, mäkihypyssä ja formuloissa. Jopa jääkiekossa parhaat suomalaiset ovat tällä hetkellä maalivahteja eli oikeastaan yksilöurheilijoita.Joukkuelajeissa täytyy saavuttaa tietty sosiaalinen asema ja aina joutuu antamaan tasoitusta samasta kulttuuripiiristä oleville. Suomalaisen äijän sosiaalisilla taidoilla on täysi työ saada paljoa aikaan, ellei satu olemaan Kimi Räikkönen.
Selänne on paitsi saavutuksiltaan, myös persoonaltaan mielenkiintoinen tapaus. Hän on erittäin sosiaalinen ja aito persoona. Kovan luokan ammattilainen on samalla sielukas ja hyväsydäminen ihminen. Fanit hän on aina hoitanut ehkä paremmin kuin kukaan toinen urheilija. Hieno pr-henkilö, jossa ainesta yhteen elokuvaan riittää. Kovin paljon uutta ei kuitenkaan tullut esille. Selänne perheineen on ollut niin paljon esillä reilun parinkymmenen vuoden aikana, että uutta sanottavaa ei mainittavasti ole. Ja on hyvä, että dokumentti ei keskittynyt Teemun saavutusten luettelemiseen lukuina. Luvut löytyvät halukkaille nhl.com -sivustolta. Sieltä muuten yksi poiminta: Jos nro 8 tekee vielä 15 runkosarjamaalia, hän sijoittuu maratontaulukossa kahdeksan parhaan joukkoon, mikä kasille tietenkin olisi oikea sijoitus. Miljoonien harrastajien joukossa tuo on kohtuullinen sijoitus. Paljon on tarvittu työtä, tuuria ja tuskaa mainittuun saavutukseen. Eikä pidä unohtaa taustoja. Selänteenkin kohdalla on niin, että taustalla on monta hyvää ja ahkeraa ihmistä, jotka ovat saaneet tähden loistamaan.
Itse odotin vaisun viime kauden jälkeen, että Selänne olisi osannut jo lopettaa uransa. Mutta olympiakisat ovat urheilijoille numero yksi, niillekin jotka ovat saavuttaneet kaiken muun maineen ja mammonan. Tällä kaudella Selänteen joukkueen valmentaja ei peluuta vanhaa herraa perättäisinä pelipäivinä puhki. Tämä voi pitkällä tähtäimellä olla viisautta. Näin Selänne on olympiakisoissa parahimmillaan ja ehkä vielä kesäkuussa, kun Stanley Cupin mestaruutta ratkaistaan. Sitten on aika keskittyä muuhun.
Olo on ollut hyvä. Vähän heikko vielä, mutta kipuja ei ole ollut. Kovasti olen iloinen siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti