Illalla tuli melkoinen sippi. Kuuden kilometrin kävely teki tehtävänsä. Mutta sippi oli hyvän tuntuinen, ei sisältänyt hengityskatkoksia eikä sydämentykytyksiä eikä muutakaan vakavaa.
Kolmannen Naisen uutta levyä on tullut kuunneltua ja sulateltua muutaman viikon. Kolmas Nainen oli jo 80-luvulla suuri pohjalaisyhtye, joka soitti rehellistä ruutupaitarokkia. Se oli ensimmäinen isompi bändi, jonka näin livenä. En ihastunut. Biisit olivat yhtä puuroa eikä sanoista saanut selvää. Ääntä oli kipurajan yli. Myöhemmin levyltä on tullut kuunneltua bändiä enemmänkin. Tästä uusimmasta levystä "Me ollaan ne" ensivaikutelma oli se, että levy kuulostaa kitarakudoksineen hyvältä mutta sanat ovat jääneet kesken. Niitä ei ole kirjoitettu loppuun saakka valmiiksi, kuten Arttu Viskari tai Anssi Kela tapaavat tehdä.
Sittemmin olen ymmärtänyt enemmän. Taustalla on Hanhiniemen elämäntilanne. Iltapäivälehtien lööpeissä kerrottiin, että käynnissä on ollut avioeroprosessi, mikä avaa muutamia sanoituksia.
Sanoituksissa näkyy myös Hanhiniemen taito leikitellä suomen vokaaleilla. Monta kertaa on tullut sanottua asia tietyllä tavalla, koska se on kuulostanut hyvältä ja merkitys on jäänyt enemmän taustalle. Näin on saatu arvoituksellisuutta aikaiseksi. Ehkä on luotettu siihen, että jokainen saa tulkita ja soveltaa omalla tavallaan nämä mysteeriset kohdat. Näin biisit kuluvat hitaammin, kun niissä on pala omaa sielua mukana.
Taustalla näkyy myös Pauli Hanhiniemen persoona. Perjantain "Vain elämää"-jaksossa, oli Paulin päivä. Hän itse määritteli itsensä äkkivääräksi. Tämä on näkynyt hänen kulkemallaan tiellä ja tekemissään valinnoissaan esim. Kolmannen Naisen kanssa. Tinkimätöntä joko tai- meininkiä on löytynyt tarvittaessa esim. bändin lopettamisessa 1994. Hanhiniemi on omapäinen elämäntaiteilija, joka luultavasti eniten pahoittaa mielensä siitä, että on joskus ollut jollekin liikaa mieliksi.
TV-ohjelmassa hän kuunteli omia laulujaan eri tavoin kuin muut ovat kuunnelleet. Siinä, missä muut ovat kuunnelleet omien biisien lentämistä takaisin uusin siivin, Hanhiniemi analysoi veitsenterävästi miten hyvin hänen oma alkuperäinen ideansa on tavoitettu tulkinnoissa. Toisisista tulkinnoista hän piti, toisista selvästikään ei.
Mielestäni Pauli Hanhiniemi on taitavimpia tulkitsijoita suomirockissa ellei peräti paras. Taustalla lojaali ja lahjakas bändi on tärkeä tekijä kestomenestykselle. Tietty tinkimätön juurespäisyys vielä lisää brändin kiehtovuutta. Kolmas Nainen ei ole hetken ilmiö - ne, jotka ovat faneja, ovat sitä uskollisesti vuosikymmenestä toiseen. Tämä levy, vaikken sanoituksista paljon irti saanutkaan, on mielestäni selvästi parempi ja tasaisempi kokonaisuus kuin 2009 julkaistu. Tässä levyssä on luotu uutta, ei olla tyydytty pelkästään vanhoilla tulilla menemiseen. Se on hyvä merkki. Seuraava levy parin vuoden päästä voi olla jo taas suomalaisen ruutupaitarockin suunnannäyttäjä.
Norjassa tapahtui tänään nolo uutisselkkaus. Dagbladet uutisoi, että USA oli vakoillut norjalaisten kännyköitä hyvin laajasti. NSA olisi kerännyt tietoja 33 miljoonasta puhelusta kuukauden sisällä. Pääministerikin ehti asiaa jo kommentoida. Sittemmin päivän aikana Norjan tiedustelupalvelu astui esiin ja sanoi heidän olevan asian takana ja kysymyksessä olevan Afganistan-operaatioon liittyvä informaatiokeruu Afganistanissa.
Vaikea tietää totuutta, mutta se on kummallista miten kritiikittömästi luotetaan tällaisiin snowdeneihin. En ole juurikaan kuullut epäiltävän hänen "tietojaan".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti