Good Friday

Pitkäperjantai on kristinuskon tarinassa legendaarinen kirkkopyhä. Yhteiskuntakin kunnioittaa sitä yleisenä vapaapäivänä. Mielenkiintoista, että suvivirsikriittiset vapaa-ajatelijat eivät ole poistamassa kristillisiä juhlapäiviä.

Pitkänäperjantaina ovat elämän ja toivon kääntöpuolet voimakkaasti esillä. Kaikenlainen tekopirteys on poissa. Värinä on musta, ei mikään muu. Luopuminen, kuolema ja epätoivo muistuttavat järkähtämättä olemassaolostaan, juuri ne asiat jotka eniten yksilönä ja kollektiivisesti haluamme unohtaa.

Itseäni on kovasti puhutellut omistamisen käsite. Se on muuttunut itselleni käsittämättömäksi. Kuka täällä mitään omistaa? Miksi kadehtia jotakin Nallea?  Kaikki on viime kädessä lainaa ja sellaista josta joutuu luopumaan. Omaisuus, ystävät jopa me itse ovat meillä vain lainassa. Elämme katoavaisessa maailmassa, jossa pysyvä on harhaa. Turhaa tänne on aarteita kerätä. Jälkemme katovat hankeen varsin äkkiä.

Silti kannattaa ponnistella ja taistella sen puolesta mikä on arvokasta. Taivasten valtakunta on täällä ja samalla se on tuolla jossakin. Kootkaa aarteita taivasten valtakuntaan. Ikuiset asiat ja arvot, henkiset ja hengelliset ovat siellä. Elämä itsessään on pyhää.

Tätä kirjoitettaessa tulee svtWorldilta tulee upea jumalanpalvelus Colosseumilta. Kiva kuunnella latinaa, teologisesta sanastosta jotakin kuitenkin tajuaa. Paavikin on kovasti mukana hankkeessa. Katolinen kirkko hallitsee hienot seremoniat.
---
Vointi ollut tänään aika heikko, mutta kipuja ei ole tarvinnut kokea. Siinä mielessä ei ole tarvinnut olla ristillä.