Taas olen hölmistyneenä seurannut, miten nopeasti päivä menee. Pitkästymisen jaloa taitoa en ole vielä oppinut. Tarkemmin kun miettii, niin sitä tajuaa miten paljon päivään kuitenkin on mahtunut ja miten paljon hyvää siinä on ollut. Esa Saarinen otti esille käsitteet pintapositiivisuus ja syväpositiivisuus. Amerikkalaiset ovat hyviä pintapositiivisuudessa smalltalkeineen. Lisäksi on syväpositiivisuutta, joka näkyy isompina linjoina ja elämänvalintoina.
Ville Nieminen ratkaisi jatkoajalla jo toisen pelin Tapparalle hyllytyksensä jälkeen. Siinä on henkistä kanttia. Jos valmentaja laittaa pelaajan katsomoon, silloin taistellaan kahta rajummin ja jätetään kiukuttelut sikseen. Sombreron nosto Niemiselle ja hänen asennoitumiselle. Hän onkin harvoja Suomalaisia, jotka ovat pääseet nostamaan Stanley Cup-kannua.
Timo Soini on julkaissut kirjan peruspomo. Lehtien perusteella hän käyttää yllättävän kovia puheenvuoroja puoluepukareistaan. Soinilta yllättävää, koska hän on antanut fiksun kuvan itsestään. Samalla hän kertoi terveysongelmistaan, mitkä eivät tulleet ainakaan minulle yllätyksenä lainkaan. Kovin freesin oloinen Soini ei ole ollut vuosiin. Omaan hyvinvointiin pitäisi jokaisen jaksaa panostaa, muuten hinta voi olla kova. Eduskuntavaalien jälkeen minulle tuli mieleen, että Soini ei voi kovin montaa vuotta jaksaa noilla kiloilla. Ja sen jälkeen harmaita hiuksia on tainnut tulla muutama lisää. Kirja varmaan kertoo, minkä takia.
Vointi ollut aivan hyvä tänään, vaikkei iltakävelyllä mitään nopeusennätyksiä nähty..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti