torstai 3. huhtikuuta 2014

Nihkeämpää välillä

Tänään kulki vähän hitaammin. Aamu oli nihkeä, mutta siitä se päivä vaan aukeni. Olo oli kuin narkkarilla, jolla kädet tärisevät ja olo hirvittävän huono.. Uskon ymmärtäneeni jotakin siitä miltä tuntuu olla vieroituksessa. Aivan hirveältä. Päivä meni sitten aivan nopeasti. Illalla pakotin itseni ulos pienelle kävelylle ja voniti parani selvästi.  Hyvä päivä kuitenkin, vaikka sisälsikin vaihtelua.
---
Perussuomalaisten äitien eläkepäivä-ehdotukset ammuttiin perusteellisesti alas kuten vähän arvelinkin. Kieltämättä lakiehdotus oli tosi raakile. Jopa allekirjoittajat vetivät nimiään pois. Se siitä heitosta, ehdotus oli liian huono aiheuttamaan edes kunnon keskustelua. Turhaan sitä siis toivoin.
---
Jorma Ollilan kirja on menossa. Ollila osaa kirjoittaa mukavan napakasti. Hän tuo esille olennaisisia asioita täsmällisesti ja lennokkaasti. Taloushistorian ja poliittisen historian kautta auttaa ymmärtämään 70-luvun tilannetta Suomessa ja miksi monet lähtivät pois siitä ilmapiiristä. Ilmapiiri oli ylipolitisoitunut ja vasemmisto oli käyttäytynyt varsin aggressiivisesti. Jännite on ollut kovempi kuin olen tajunnutkaan.
---
Itse asiassa polarisoituminen on palannut reaalimaailmaan takaisin muutaman vuosikymmenen jälkeen. Tänään tuli uutisia siitä, että Hartwall Areenalla (vai mikä se nykyään on) ei välttämättä nähdä amerikkalaisia esiintyjiä venäläisomistuksesta johtuen. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät venäläislonkeroita enempää Suomeen halua. Maamme tärkein esiintymispaikka, Areena on nyt venäläisten . Harmi, jos oligarkkien raha  estää esiintyjiä tulemasta Suomeen. Ja ymmärrän kyllä niitäkin, jotka ottaisivat ydinvoimalan mieluummin muualta kuin Venäjältä. Kysymys on siitä, että haluammeko yhtään lisää riippuvuutta nykyisestä aggressiivisesta Venäjästä?  Reiluintahan toki olisi (jos se olisi mahdollista) että käärisimme Suomen ja Ruotsin rullalle ja vaihtaisimme paikkaa muutamaksi sadaksi vuodeksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti