Vappuaatto on viileä kuten usein ennenkin. Melkein ollaan pakkaslukemissa. Vointi on ollut aivan hyvä, tarkoitus olisi lähteä vielä käymään ulkona. Pienikin kylmän saaminen huolestuttaa, joten varovaisia yritetään olla. Päivän kunto ollut tänään vähäkipuinen vaikkein kovin aktiivinen.
Soinin kirjan sain valmiiksi tänään. Aina sitä oppii uutta toisten perspektiivistä. Katolisen ja konservatiivisen Soinin ajatuksenjuoksu tuo uuden tulokulman (Alex Stubbin toistama ilmaisu) Suomen lähihistoriaan. Varsinkin arvojen murros on ollut erittäin nopeaa. Reilussa parissakymmmenessä vuodessa vakaasta YYA-Suomesta on siirrytty käsittämättömän nopeasti hetkiseen ja dynaamiseen jälkinokialaiseen homolandiaan.
Mutta meneekö välillä liiankin lujaa? Ehkä. Perussuomalaiset ovat huuto kohti tuttua ja turvallista. On sinänsä hauskaa, miten Soini puhuu laumastaan. Välillä lauma kuulostaa umpitollolta joukolta, joka ei osaa ratkaista mitään ongelmaa itsekseen, vaan tarvii kaikessa apua ja paimentamista pomoltaan. Joistakin tyypeistä hän on hyvin onnellinen, jos eivät näy mediassa ollenkaan. Sinänsä helppo ymmärtää.
Soini tuskailee mukasuvaitsevaisuuden keskellä esimerkiksi miehen ja naisen avioliiton puolesta. Soini aivan oikein ottaa kantaa siihen, että homoliitoissa ei ole oikeasti kysymys ihmisoikeuksista. On selvää, että juridiset oikeudet on kaikkien kohdalta oltava kohdallaan , mutta avioliitoksi se ei sitä asiaa muuta. Soini on hyvin pettynyt luterilaisuuden tapaan myöntyä kaiken mukana. Katolinen kirkko pitää opistaan kiinni viimeiseen asti. Siksi hän on valinnut toisin.
Ei arvoissa ole olennaista se, että ovatko ne liberaaleja vain konservatiivisia. Kysymys on vastavuoroisuudesta ja välittämisestä sekä lujista periaatteista. Liberaalien arvojen heikkoutena voi olla se, että arvojen syvyys, ns. vakaumus heikkenee. Vapauden nimissä joudutaan eräänlaiseen arvotyhjyyteen ja minäkeskeisyyteen. Sitoutuminen ehkä heikkenee. Tämä varmasti on yksi iso pahoinvoinnin syy nykyaikana. Esimerkiksi kasvatuksessa lapset tarvitsevat lujia periaatteita, rakkautta ja rajoja.
Konservatiivisten arvojen heikkoutena voi olla juuttuminen jäykkiin periaatteisiin ja rooleihin. Kovan konservatiivisuuden vaarana on kaksinaismoralismi, jonka hedelmät ovat pahimmillaan kauhistuttavat. Tästä katolinen kirkkokin on varmasti kivuliaan tietoinen. Mutta miksei konservatiivinen ajattelutapa voi myös tuottaa hyvää elämää ja onnellisuutta - jos mukana on toisen ihmisen kunnioitus ja lähimmäisen rakkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti