Melkoinen järkytys tuli tänään. Taasko?? Eikö nämä ikinä lopu?? Aamulla kerrottiin, että suomalainen hiihtäjä on kärynnyt doping-testissä. Aine ja hiihtäjä paljastuivat muutaman tunnin sisällä. Toivoin ja uskoin,että se olisi ollut Juha Lallukka, joka on näissä asioissa ollut esillä aiemminkin. Mutta valitettavasti uusi nimi, Tero Similä, oli käryn takana. Heti joku kommentoi, että kärynnyt hiihtäjä tarvitsee tukea. Hehkuin raivosta. Joku rikkoo sääntöjä ja luo ikävän varjon koko suomalaisen maastohiihdon ympärille. Häntäkö pitäisi tukea, onko hän joku uhri? Tuskin, roisto pikemminkin. Röyhkeää on se, että kärynnyt urheilija ei tuonut edes kasvojaan näytille. Sen verran olisi teoistaan saanut vastata, että olisi pyytänyt anteeksi hiihtoyhteisöltä. Ruotsin ja Norjan lehdet mainitsevat asiasta, mutta eivät lähteneet sen enempää asialla ilakoimaan.
---
Suomi pääsi kiekossa kahdeksan parhaan joukkoon Sveitsin avustuksella sen voittaessa Latvian maalein 3-2. Sveitsin kapteeni sanoi haastattelussa, että he pelasivat kunniasta ja vähän Petteri Nummelinille ja Ari Sulanderille. Molemmat ovat pelanneet pitkän hienon uran Sveitsissä. Tuo oli mielestäni hienosti sanottu.
Ylihuomenna vastassa on Kanada, joka pelaiii nihkeän voiton Norjasta. Suomen kannalta aletaan olla ihanteellisessa tilanteessa yllätyksen kannalta. Tunnetusti altavastaajana Suomi pärjää parhaiten. Kanadalla on yksi lepopäivä vähemmän ennen puolivälierää. Silläkin on merkitystä, että Kanadalta puuttuu tästä turnauksesta veitsi kurkulla asetelmat, missä Suomi on ollut koko ajan. Jos Pekka Rinne saa yliotteen vastustajista, aivan kaikki on mahdollista. Rinne on ollut useampana vuotena ehdolla NHL:n kärkikassariksi, joten muutaman hyvän kopin jälkeen pelaaminen voi olla vaikeampaa.
Ainoa asia, jota olen Suomen pelissä surrut on Westerlundin pelkistävä pelifilosofia. 90-luvulla Suomi pelasi hengästyttävän hienoa Tupu-, Hupu-, Lupu-kiekkoa, jota ihailtiin maailmalla laajemminkin. Kiekkoa hallittiin koko ajan ja kulmissa kipinät sinkoilivat, kun kova kuokkiminen oli päällä. Lopulta pyörremyrskyn keskeltä tuli Saku Koivu kiekon kanssa. Aravirran aikana peliin kaipasi rytmitystä, koko aika mentiin täysillä. Pelityyli oli erittäin kuluttavaa sorttia.
Jalosen kaudella ehkä pelattiin viisainta kiekkoa, pelaajat opetettiin ajattelemaan tilanteen mukaan yhtenäisesti. Oli nopeita ja hitaita vaihtoehtoja, kiekkoa pidettiin rohkeasti joukkueella. Maalille edettiin syöttelemällä ja kulmissa pörräiltiin vähemmän. Westerlundin Suomi on suosiolla luovuttanut kiekon pois ja odottaa nopean vastaiskun paikkoja. Hyökkäyksessä kiekko usein lyödään päätyyn kontrolloidun rakentamisen sijaan. En tiedä, onko Westerlund yksinkertaisesti vain kylmä realisti, vai miksi on päädytty nihilismikiekkoon. Toivottavasti seuraava valmentaja Kari Jalonen lähtee vähän rohkeammalla filosofialla liikkeelle. Juniorit tarvitsevat hyvää kiekkoa pelaavan maajoukkueen esikuvakseen.
---
Vointi ollut fyysisesti raskas tänään. Henkisesti vointi ollut eilistä parempi. Puhtia ei oikein löytynyt vaikka aivotoiminta olikin vilkasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti