Nyt kannattaa äänestää. Pienen äänestysprosentin vuoksi yhden äänestäjän ääni on harvinaisen painava. Jos äänestysprosentti on 40, yhdellä ihmisellä on 2,5-kertainen vaikutusvalta verrattuna siihen, että kaikki äänestäisivät.
Itse painotan seuravia kriteerejä
1. Ehdokkaan täytyy olla EU-myönteinen.
2. Ehdokkaan pitää olla henkilönä ahkera ja taitava. Hänen pitää ajaa Suomen asiaa.
3. Hänellä pitää olla aiempaa kokemusta EU:sta koska verkostojen luominen ja systeemin oppiminen vaatii viisi vuotta. (veteraaniedustaja Esko Seppäsen arvio)
4. Hänen täytyy olla ryhmässä, jossa voi oikeasti vaikuttaa
Lähden poisrajaamisen kautta. Aiemmin olen jo rajannut Perussuomalaiset pois, koska heidän kohdallaan ei ole takeita minne edustajat sijoittuvat vaalien jälkeen. Vaarana on äänen valuminen "vaarallisille" populistisille EU-kriittisille exit-linjan ryhmille. EU-kriittisyyden kanssa ei sovi flirttailla, koska siellä on todella vahvoja hajottavia voimia taustalla. Suomen soinilaiset eivät itse ole tällaisia, mutta vaalien jälkeen voi olla vaikea löytää muita maltillisia EU-kriittisiä kavereikseen.
Vihreät rajasin myös heti pois. Ehkä en vain koe sen ajamia asioita erityisinä. Myös muut puolueet ajavat vihreitä arvoja ja elämäntapaa. Suomessa nykyinen karmea kivihiilipolitiikka on heikko näyttö Suomen Vihreiltä. Yhdeksälllä miljardissa ostetaan Suomeen kivihiiltä vuodessa. Vihreät kannattavat lisäksi aktiivisesti liittovaltiokehitystä.
Vasemmistoliitossa on tiettyä nuorekasta virtaa. Parhaimmillaan heissä on aitoa halua pitää heikoimman puolta. Li Andersson säksättämässä EU-parlamentissa olisi mielestäni aivan uskottava näky. Vahvimmillaan Vasemmistoliitto on oppositiossa, kun saa huutaa rannalta, miten asioiden tulisi merellä olla.
RKP:lle kansainvälisyys on luontevaa ja heille on helppo kommunikoida varsinkin skandinaavien kanssa.
Sopivia persoonia en oikein ole sieltä suunnalta löytänyt, ehdokkaat vaikuttavat aika tasapaksuilta. En tiedä, mistä kertoo yli 80-vuotiaan ehdokkaan mukaan ottaminen. Onkohan se vitsi. Siinä iässä viikottainen reissaaminen Brysseliin ja jatkuva lobbaaminen tuntuisi terveyden vaarantamiselta.
Kristillisillä Sari Essayah vaikuttaa erittäin pätevältä ehdokkaalta. Hän osaa asiansa tosi tarkasti ja työteliäisyyttä tuntuu löytyvän. Viimeksi hän pääsi vaaliliitossa Soinin äänillä parlamenttiin, mutta nyt taitaa valitettavasti olla edessä putoaminen. Systeemi ei suosi pieniä puolueita, periaatteessa pitäisi olla 8,7% ääniä läpipääsyyn, mutta mainittu alhainen äänestysprosentti helpottaa niitä puolueita, jolla on uskolliset kannattajat.
SDP on seannut politiikkaa sekä Suomessa että Euroopassa isolla kauhalla. Kotimaassa he ovat sitoutuneet siihen, että eläkeikää ei saa nostaa. Todella hankala vaatimus yhteiskunnan kestävyysvajeen kannalta. Euroopassa ns. vakuuksien vaatiminen on vienyt Suomelta poliittista pääomaa paljon. Ensi vuonna Suomen oma velkaantuminen ylittänee raja-arvot eli Suomi on itse nolossa tilanteessa. Eilisessä puoluejohtajien tentissä lähes joka asiassa takkinsa kääntänyt Antti Rinne ei oikein pysynyt mukana. Tämän puolueen ongelma on uskottavuus ja hyvien ehdokkaiden puuttuminen. Mitro Repo taitaa olla vitsi, joka on jo kertaalleen kuultu ja nähty.
Kokoomuksen mepit menevät suureen konsenvatiiviryhmittymään, jonka nimi on EPP. Siellä kristillisetkin ovat. Ryhmällä on tällä hetkelllä 274 edustajaa, joten rivimiehen painoarvo on tosi pieni. Ryhmä edustaa avoimesti liittovaltiokehitystä eli federalismia, mitä Suomessa usein kammotaan.
Kokoomukselta löytyy komeasti vaihtoehtoja, mitä ehdokkaisiin tulee. Heillä on myös EU-innostusta eniten, ja kokevat itsensä muita vahvemmin eurooppalaisiksi. Esimerkiksi Stubb on niin umpikansainvälinen, että jaksaako hän olla aidosti kiinnostunut Suomen asioista? Ja toisaalta, katoavatko kokoomuslaiset liian isoon ryhmään?
Keskusta menee liberaaliryhmään ALDE:en Samassa ryhmässä on myös RKP. Ryhmässä on 101 jäsentä. Heidän ryhmänsä on siis selvästi pienempi, kuin Kokoomuksen ja myös SDP:n ryhmät. Voisi ajatella, että keskikokoisessa ryhmässä suomalaisen äänen vaikutusvalta maksimoituu. Anneli Jäätteenmäki on toiminut ryhmän varapuheejohtajana päättyvällä kaudella, joten hänellä on verkostot kunnossa. Olli Rehn puolestaan on toisena kärkiehdokkaana kärkkymässä tehtäviä EU-parlamentissa. Hänen verkostonsa ovat tietenkin ylivoimaiset johtuen näkyvästä komissaarin virasta. Hänelle ovet aukeavat moneen pöytään.
Näin ollen uskon, että eniten vaikutan äänelläni äänestämällä joko Olli Rehniä tai Anneli Jäätteenmäkeä...pari päivää on aikaa miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti