Lukiota ei saa pilata

SJK:n peli sujui mahtavasti. Voitto tuli nimivahvoista oolantilaisista puhtaasti 3-0. Siltä osin kun satuin näkemään, pelissä oli rohkeutta, tehokkuutta ja monipuolisuutta. Tuo näytti enemmän jalkapallolta kuin potkupallolta siitäkin huolimatta, että kenttä ei vielä oikein ollut hyvässä kunnossa ja tuuli oli karmea. Nyt uskon, että joukkue tulee nousemaan sarjataulukossa kesän edetessä. Potentiaalia löytyy, kunhan palaset loksahtelevat paikoilleen.
---
Joku on esittänyt, että lukioiden oppilasmäärän pitäisi olla vähintään 500. Jos tässä ollaan aivan tosissaan, asia on todella HÄLYTTÄVÄ. Siinä romutetaan nykyinen hyvä tasa-arvoinen lukiojärjestelmä. Nykyään motivoituneilla ja lahjakkailla opiskelijoilla on varsin tasa-arvoiset mahdollisuudet nousta mihin asemaan tahansa yhteiskunnassa. Perustana on maanlaajuinen toimiva akateeminen polku.

Etelä-Pohjanmaalla on 19 lukiota. Yksi näistä on suuri yli 500 opiskelijan lukio. Seitsemän näistä on keskikokoisia eli vähintään kahdensadan opiskelijan opinahjoja. Loput ovat pieniä lukiota, pienimpien koko on noin 60 opiskelijaa.

Pienimmissä kouluissa tehdään yläkoulujen kanssa tiivistä yhteistyötä. Näissä oppimistulokset ovat usein loistavia, kun sama lukion opettaja saa opiskelijat käsiinsä jo seiskalla. Hän saa viedä samaa oppilasta kuusi vuotta eteenpäin ilman katkoja. Keskikokoiset, noin kahdensadan opiskelijan lukiot, ovat ideaalikokoisia, koska siellä riittää opiskelijoita laajaan valinnaisuuteen. Kursseille mahtuu opiskelijoita ja heidän peräänsä pystytään oikeasti katsomaan. Ongelmatapauksiin päästään puuttumaan ja näin antamaan tarvittava tuki varhaisessa vaiheessa. Tuloksetkin ovat huikeita usein. Pitkää matematiikkaa pidetään vaikeana aineena. Valtakunnallisesti 5 % opiskelijoista saa laudaturin. Erässä hyvin tuntemassani opinahjossa tänä keväänä 40 % kirjoitti laudaturin. Pieni tai keskikokoinen opinahjo ei johda huonompiin tuloksiin, päinvastoin. Alueemme ainoa suuri lukio sijoittuu säännöllisesti lukiovertailussa huonoimpaan neljännekseen kauas keskikokoisista maaseutulukioista. Opinto-ohjaajat tekevät sielläkin rajusti töitä, mutta niin suurta massaa ei pystytä hallitsemaan, koska opiskelijoita ei tunneta henkilökohtaisesti. Ongelmatapaukset yksinkertaisesti putoavat kärryiltä. Hyvien opettajien ryhmistä joudutaan kilpailemaan eivätkä kaikki jaksa ilmoittautua lainkaan kursseille.

Pedagogista perustelua lukiokoon suurentamiselle en siis löydä. Isossa yksikössä oppimistulokset ovat huonompia.  Ovatko uudistusajatuksen syynä säästöt? Jotta saataisiin riittävän kokoiset yksiköt, tarvittaisiin yhdistymisiä. Seuraava spekulatiivinen esimerkki myötäilee kuntaliitossuunnitelmia. Jalasjärven lukio (120 opiskelijaa), Kurikan lukio (200 opiskelijaa) ja Jurvan lukio (60 opiskelijaa) muodostaisivat 380 opiskelijan jättilukion, mikä ei sekään olisi riittävä. Tarvittaisiin vielä vaikkapa Kauhajoen tai Ilmajoen parin sadan opiskelijan lukio mukaan, jotta saataisiin viidensadan opiskelijan pohja.

Paikkakuntien välimatkat ovat 20 - 40 km luokkaa.  Missä lukio fyysisesti sijaitseekin, tarvitaan päivittäisiä koulukyytejä, jotka eivät ole ilmaisia nekään. Oletetaan, että 300 opiskelijaa tarvitsee päivittäin viidenkymmenen kilometrin kyydityksen. Opiskelijahinta olisi tuolle matkalle olisi 13,60 (meno-paluu). Vuodessa tuo tekisi 190 x 13,60 = 2641 eur. 300 opiskelijaa tekisi lähes 800 000 euroa.  Monien opiskelijoiden koulupäivä pitenisi vähintään tunnilla, mikä on pois koulutyöstä ja harrastuksista.

Tarvittaisiin uusia opetustiloja vanhojen hyvien tilojen jäädessä tyhjiksi. Arvelisin, että uuden jättikoulun rakentaminen olisi lähes kymmenen miljoonan investointi.  Kaikilla mainituilla paikkakunnilla on viime vuosina koulut remontoitu, joten hyville tiloille pitäisi keksiä uutta käyttöä.

Voi olla, että huoltohenkilökuntaa, kuten siistijöitä ja talonmiehiä, voisi olla jokunen nykyistä vähemmän. Opetushenkilökuntaa tuskin voisi vähentää, koska virat ovat optimoituja jo nyt, useimmiten yläkoulujen kanssa. Sen sijaan yläkouluissa tulisi vaikeuksia varsinkin pienten oppiaineiden kanssa. Esimerkiksi puukäsityönopettaja voisi joutua pitämään "hatusta" myös uskontoa ja ranskanopettaja biologiaa, koska näiden aineiden tuntimäärät eivät aina riittäisi kokopäiväiselle opelle. Mitä tämä tarkoittaisikaan opetuksen laadun kannalta. Keittiöhenkilökunnassa voitaisiin ehkä säästää, jos olisi isompi ruokala, mutta ai niin. Se isompi ruokala pitäisi ensin rakentaa. Pari miljoonaa voisi tietenkin riittää siihen.

Monet vanhemmat valitsevat asuinpaikakseen kunnan, jossa nuorisolle on hyvä lukio lähellä. Pitkällä tähtäimellä tämä tarkoittaisi sitä, että ne, joilla on mahdollisuus, siirtyvät suuremmille paikkakunnille. Pienet paikkakunnat köyhtyvät sekä kurjistuvat. Pahoin pelkään, että monet nuoret jättäisivät lukion tai peräti keskiasteen kokonaan väliin. 16-vuotiaista kovin harva on vielä riittävän itsenäinen asumaan yksin vieraalla paikkakunnalla. Toisin sanoen koulu jäisi käymättä. Työttömyys ja kouluttamattomuus olisivat todennäköisiä monen kohdalla eli vaarana olisi kallis yhteiskunnasta syrjäytyminen.

Toinen vaihtoehto olisi lukioiden näennäinen yhdistyminen. Opiskelijat opiskelisivat kuten tähänkin saakka kotipaikkakunnillaan, mutta paperilla luotaisiin näennäiset viidensadan opiskelijan yksiköt. Näin voisi toimia, jos vielä yhdistettäisiin ja paisutettaisiin hallintoa. Luotaisiin erilaisia komealta kuulostavia koordinaattorin virkoja yhteensovittamaan puolinäennäistä yhteistyötä. Tietenkin tarvittaisiin lisäksi johtava rehtori pyramidin huipulle katsomaan kaikkien muiden rehtorien perään. Eli kasvattamalla byrokratiaa ja henkilökuntaa saataisiin lähilukiot säilymään. Mutta entäs ne säästöt?

Kolmas vaihtoehto. Nykylukiot ovat erittäin laadukkaita kustannustehokkaita ja itseohjautuvia yksiköitä, joissa on erittäin vähän byrokratiaa. Nykymuotoinen luokaton jaksojärjestelmään perustuva lukio on ainutlaatuinen maailmassa. Sitä on hiottu yli 20 vuotta ja kehitettävää uusien ja nykyisten haasteiden parissa varmasti olisi.

Minulla oli tilaisuus joitakin vuosia sitten tutustua seinäjokelaisen menestyvän lentoyhtiön Finncomin talouspäällikköön englannin opintojen yhteydessä. Hän mielellään kertoi firman strategiasta. Menestys perustui osaltaan siihen, että heillä oli erittäin vähän henkilökuntaa, jotka eivät lentäneet toisin kuin isommilla kilpailijoilla. Tästä syntyi kilpailukyky. Kahdensadan opiskelijan lukioyksikkö on siitä ideaalinen, että se pystyy hoitamaan yhdellä toimistovirkailijalla kaiken hallinnon, jopa omat palkanmaksutoimintonsa. Jokainen muu rehtoria myöten kuuluu opetushenkilökuntaan eli niihin, jotka "lentävät". Tätä tehokkaammaksi yksikkö ei voi muuttua ellei kanslistikin ryhdy opettamaan jotakin ainetta. Toki muiden yksiköiden kanssa jaetut kuraattori- ja terveydenhoitopalvelut ovat erikseen.

Loppupäätelmä. Nyt pitäisi nopeasti herätä näkemään tilanne laajasti ennen kuin vahinko tapahtuu. Tässä puhutaan periaatteellisetikin aivan eri mittaluokan asiasta kuin kahdeksan euron lapsilisän alentamisesta. Tässä puhutaan nuorison tulevaisuudesta ja perusoikeuksista. Lukio-opiskelijan opiskelupaikka nytkin hinnaltaan vain  noin puolet ammattikoulupaikan hinnasta. Nykylukio on erittäin kustannustehokas tapa vielä nuoriamme eteenpäin toteuttamaan unelmiaan ja mahdollisuuksiaan.

Ei ole mieltä lähteä uudistamaan sellaista, joka jo nyt on huipputehokasta. Tehottomien uudistusryhmien miljoonat voisi kohtalokkaiden taka-askeleiden sijaan  käyttää vaikkapa opetuksen kehittämiseen. Kyllä siellä työtä riittää. Tietokoneosaamiseen on satsattu paljon. Itse laittaisin kehittämisryhmien pullakahvimiljoonat vuorovaikutuksen ja tiimityötaitojen kehittämiseen. Nämä taidot tuovat elämään laatua ja onnistumisen edellytyksiä niin maailmalla kuin lähipiirissäkin.