Tänään oli pitkästä aikaa hyvä olo. 45 min kävely onnistui helposti. Esikoisen kanssa ihmeteltiin maailman menoa ja sukupolvien kulkua. Sitä miten sukupolvien jäljet peittyvät, kuin askeleet lumipyryssä. Näihin syvällisiin pohdintoihin viritti matkan varrella oleva talomuseo, jossa isoäitini äiti syntyi joskus 1800-luvun loppupuolella. Paikka on entisellään, ja voi vain kuvitella miten tuo Sanna on siellä leikkinyt lapsena samassa pihapiirissä.
Huomenna hoidot jatkuvat todennäköisesti. Arvot ovat vielä vähän rajalla, mutta ainakin käydään yrittämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti