Aivoja tiristelty taas tämä viikko. Tuo karkea ilmaisu tuntuu sillä lailla todelliselta, että kun noin minuutin sädetys alkaa, alkaa rötgenmäinen surina ja nenään tulee palaneen lihan halu. Muuta tilanteessa ei erityisemmin tunne. Pari kertaa jää vielä ensi viikolle tuoksuja nautittavaksi. Vuoroaan en tarvi pitkään odottaa, vartaaseen pääsee ajallaan.
Oireet olleet vähän erilaisia kuin viime viikolla. Sellaista horrosta ei tullut. Pää toimii paremmin ja ajattelu on selkeää. Enemmänkin silmien kanssa on ollut ongelmaa, mikä johtunut varmaankin vuoden kirkkaimmista päivistä. Kävelyjaksaminen on huonontunut, 1 km tekee jo tiukkaa. Mieli ollut ihan hyvä ja tasainen, ehkä kortisoni tuonut ylimääräistä puhkua välillä.
Dokumenttipuolella olen tutustunut Olof Palmeen ja Ruotsin lähiistoriaan. Ruotsalaiset selvisivät sodista hannuhanhina ja pääsivät kasvu-uralle nopeasti. Mm. Volvo, Saab, Abba, Europe, H & M ja Draken näyttivät kiiltoa myös suomalaisille, kun Kekkosen ja Koiviston Suomessa elettiin vielä jäykän nöyrästi idän pelossa. Kärjessä oli idealistinen uudistuspoliitikko Palme, joka katsoi oikeudekseen sanoa mielipiteensä kärkevästi asiasta kuin asiasta. Tämä vahingoitti suhteita mm. USA:han Vietnamin sodan aikana. Värikäs, rohkea ja poikkeuksellisen rohkea poliitikko. Ehkä Ruotsin ongelmaksi tuli se, että se katsoi olevansa moraalisesti muita ylempänä, todellisuudessa se ehkä se oli vain muita onnekkaampi. Mutta Ruotsin menestys on ollut aina Suomelle hyvä asia. Mieluummin olemme katsoneet lännen suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti