Yö tuli nukuttua hyvin, mutta päivä oli täysin voimaton. Ei kipeä, mutta tosi heikko olo. Onneksi löytyi ihmisiä, jotka raahasivat kilometrin kävelylle (ehdoton maksimi tänään). Iltaa kohti olo koheni hiukan. Hereford-luomuliha oli tosi hyvää ja paransi oloa.
Ajankulun parantamiseksi sain telkkarin huoneeseen. Päivällä tuli katsottua tulevan paavinvaalin kunniaksi ohjelma Paavali VI:stä, joka oli paavina 1963-1978. Hän oli hyvä ihminen ja rohkea uudistajapaavi, joka uskalsi olla idealisti ja rakentaa siltoja Vatikaanin II kirkolliskokouksen aikana ja jälkeen. Hänen kaudellaan saavutettiin yli 900-vuotta kestänyt keskusteluyhteyden puute idän kirkon kanssa. Ennen kaikkea hän oli hyvä ihminen, joka uskalsi luottaa ihmisten vapauteen ja tuoda paavi-instituutiota lähemmäksi tavallista ihmistä.
Ja samalla hän teki pari isoa virhettä, jotka ovat olleet roomalaiskatolisen kirkon riippana yhä; hän tukahdutti keskustelun perhesuunnittelusta ja pappien avioliitosta. Tämän takia iso joukko pappeja jätti aikanaan kirkon. Mutta niin on idealisteille käynyt monta kertaa aikaisemminkin, he ovat nähneet oman visionsa muttei todellisuutta. Toisaalta syntyykö mitään uutta koskaan ilman rohkeaa idealismia?
Parin päivän päästä alkaa konklaavi eli uuden paavin valintamenettely. On hyvin suuri merkitys sillä, millainen paavi tulee vuoroon. Saadaanko avoimuuden tuulet jälleen liikkeelle, vai istuuko virkaan uusi menneisyyden rautakoura? Luulen, että en voi olla kommentoimatta tätä asiaa lähipäivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti