Viides lääkekuuri alkoi kahden lepoviikon jälkeen. Sydänvaivoilla ja heikkoudella on selvitty näin alkuvaiheessa. Sydän tykyttää ja vasen käsi on puutunut. Ei silti pidä hätääntyä, pitää ajatella että hoitovaste vaatii hintansa.
Tuukka Temosen kohuelokuva Sauli Niinistöstä esitettiin televisiossa tänään. Taru Tujusen vahva rooli tulee selkeästi esille. Vahvisti kuvaani hänestä; varsinainen rautarouva jolla on kaikki langat käsissään. Olisi kiva tietää todellinen syy siihen, että miksi hän luopui tehtävästään Stubbin tultua puolueen johtoon. Sen kyllä ymmärtää, että puolue menettää kannatustaan tällaisen voimahahmon lähdettyä. Temonen oli ilmeisesti kuvannut sellaista elokuvaansa, mistä ei oltu etukäteen sovittu. Katsojalle tämä tietenkin toi autenttisuutta. Toisaalta elokuva oli aika tylsä. Asetelma vaaleissa oli niin selkeä, ettei kunnon draaman kaarta syntynyt. Taustaryhmän toimintaa oli kyllä sinänsä mielenkiintoista seurata. Vastaavia amerikkalaisia filmejä on toki ollut aiemminkin esillä.
Ruotsin kielen pakollisuudesta koulussa on taas keskusteltu. Suuri enemmistö suomalaisista pitää suomenruotsalaista kulttuuriperimää arvossaan, mutta erittäin suuri enemmistö olisi valmis luopumaan siitä. Tilalle haluttaisiin muita kieliä. Suomi on kielellisesti aika eristäytynyt alue; suomea puhutaan vain Suomessa. Jos haluamme kansainvälisiä yhteyksiä, on selvää että meidän täytyy opiskella kieliä.
Englannin osaaminen on ehdoton edellytys, englantia täytyy osata hyvin. Auttava osaaminen ei maailmalla pitkälle pötkitä. Tämän useimmat allekirjoittavat. Venäjän osaamista tarvittaisiin varmasti enemmän varsinkin Itä-Suomessa. Katsoin tänään dokumenttia murmanskilaisista sisarista, jotka olivat menneet Norjassa naimisiin ja asettautuneet sinne. Olen ihmetellyt venäläisnaisten kielitaitoa. Puhuivat uskottavasti norjaa. Sama koskee niitä venäjänkielisiä täällä Suomessa, jotka satun tuntemaan. He puhuvat loistavaa suomen kieltä. Olen miettinyt, mistä tuo johtuu. Suomen kun pitäisi olla erittäin vaikea kieli. Asenteesta ainakin on kysymys. Varmasti suomalaisetkin oppivat venäjää, jos on asennetta. Mutta onko sitä? Espanjaa olen itse opiskellut vanhoilla päivillä. Se on mukava kieli ja avaa ikkunoita isoon osaan maailmasta. Turistia pieni kielitaito ei ainakaan haittaa. Saksalainen kielialue on sadan miljoonan kokoinen, eikä siis vähäinen ollenkaan. Saksan opiskelu on lakannut lähes kokonaan lukioissa, mikä on mielestäni iso vahinko.
Mutta tuo ruotsi. Tätä kirjoitettaessa kuuntelen toisella korvalla NRK:n uutisia. Norjan maisemat ovat kenties maailman kauneimpia, ja niin on kielikin. Norja hakkaa ruotsin tässä asiassa mennen tullen. Sen kielioppi on ruotsia selvästi joustavampi ja sitä kautta helpompi. Toki siellä käytetään hauskasti sikinsokin sekaisin molempia kieliä (uusnorja ja kirjanorja), mikä herättää vastaavaa keskustelua kuin Suomessa. Miksi on pakko opiskella kahta kieltä niilläkin alueilla, joissa vain toista käytetään?
Suomen historiassa useimmat vaikutteet ovat tulleet ruotsista ja saksasta. Keisariaika toi omat vaikutteensa, mutta kulttuurivaikutukset jäivät aika pieniksi. Olen savolaisen Paavo Lipposen kanssa samaa mieltä siitä, että pohjoismainen yhteenkuuluvuus on meille erityisen tärkeää. Samanlaista yhteiskuntajärjestystä ja arvomaailmaa ei löydy muualta. Emme saa valua ulos tuosta porukasta. Siksi ruotsin kielen taidosta on tosi paljon meille hyötyä.
PS..kirjoitin norjan ja ruotsin kielistä. Itse olen viime aikoina harrastanut molempia aktiivisesti. Yritän pitää sädehoidon läpikäyneitä aivojani toimintakykyisinä harrastamalla kieliä. Kovat hoidot vaikuttavat aivojen toimintaan, mutta aivoilla on onneksi uusiutumisen kykyä. Pari havaintoa kielistä. Kielten sanasto on ehkä 60% samanlaista. Sanoissa on on pieniä poikkeamia usein. Kieliopeissa on sama peruslogiikka. Jännittävää on se, että ruotsalaiset eivät näytä olevan erityisen taitavia norjan ymmärtämisessä. Vastaavasti norjalaisilla on omat vaikeutensa ruotsin kanssa. Joskus norjalaiset puhuvat haastatteluissa ruotsia tai ainakin yrittävät. Se kuulostaa hirveältä. Suomen entinen hiihtovalmentaja on tästä esimerkki. Miksi vaihtaa oma kauniimpi kieli rumempaan? Ruotsalaiset eivät edes yritä norjaksi, kieli ei ilmeisesti taivu. Norjalaiset tykkäävät suomenruotsista, koska sitä äännetään niin selkeästi paino ensimmäisellä tavulla. Muutenkin norjalaisten on usein helpompi suhtautua suomalaisiin kuin ruotsalaisiin. Meillekin tuttu isoveli-pikkuveliasetelma nousee helposti pintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti