Itsenäisyyspäivä. Pitääkö silloin aina muistella talvisotaa ja muita sotia? Nykynuori pystyy hädin tuskin hahmottamaan maailman ennen älypuhelimia. Aika ennen nettiä ja telkkaria on kivikautta. Sodan aika on jotakin käsittämätöntä. Pitääkö siis yhä uudelleen palata näihin aikoihin.
Talvisota ja jatkosota ovat osa suomalaista sankarikertomusta ja toisaalta selviytymistarinaa. Sodissa ei ole mitään hienoa eikä sinänsä ihailtavaa. Armeijan käyneet ymmärtävät aika hyvin miltä tuntuu tähystää kuusen juurella viluissaan. Kauhusta ja oikeasta pelosta ymmärtävät vain tosi tilanteessa olleet.
Kysyin ruotsalaiselta tuttavalta, että onko tämä jokavuotinen päivän sota hänen mielestään kummallinen perinne. Ei hän sitä osannut asiaa ihmetellä, ehkä pikemminkin kaipasi omaankin maahansa jotakin saman tyyppistä vakavampaa perinnettä. En tiedä oliko hän edes varma maansa kansallispäivästä.
Linnan juhlissa oli 102-vuotias veteraani joka kirkkaasti muisteli talvisodan alkua. Vaikuttavaa.Tuntematon sotilas on mestariteos, joka tuo sodan raadollisuuden esiin. Se ei ihaile tappamista eikä väkivaltaa, päinvastoin. Muistelulla siirretään perinnettä eteenpäin. Sodan kauheus on hyvä muistaa. Mielestäni yhden päivän vuodessa kestää sotien muistelua.
Suomelle olen tänään ollut kiitollinen monesta asiasta. En vähiten siitä, että se on antanut hoitoa sairauteeni. Katuvaloista olen ollut tänään kiitollinen.. Oli mahtava käydä kävelyllä valaistulla kadulla, joka olisi ollut vaarallisen liukas pimeässä kuljettuna. Suomalaisten suunnittelemasta älypuhelimesta olin myös kiitollinen. Sain tiedonjanoa hoidettua hyvällä laitteella. Kiitos Suomi!
Vointi oli aika hyvä tänään. Univelkaa alkaa vain olla liikaa. Nyt pitäisi saada hyvät unet. Huomenna olisi tiedossa uusi kokemus; baletti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti