Otsikon mukaisesti tuli tänään piipahdettua puoliksi Lapissa eli tarkemmin sanottuna Oulussa. Naisväki jatkoi tietään Leville asti. Autolla siis mennen ja junalla tullen. Tuli testattua samalla matkustuskuntoa. Mielessä häämöttää kesä ja jäämeren ranta. Haluaisin istahtaa kalliolle ja heitellä kuohuvaan mereen kiviä, kuunnella meren ja lokkien ääniä. Haluaisin kulkea yöttömässä yössä, kultaisen taivaan alla miettien syntyjä syviä.
Tänään ainakin tuli todettua se, että minibussissa on hyvä huilia ja ottaa rennosti silloin, kun itse ei ole ratissa. Tilaa on runsaasti, jalat saa nostettua vastakkaiselle penkille. Lappiin asti olisi tänään ollut turhan pitkä matka. Laskettelurinteessä minusta olisi ollut yhtä vähän iloa kuin hiihtoladulla. Niinpä pieni testiluonteinen reissailu riitti tänään. Kokemus oli aivan rohkaiseva. Jäämerta ei tarvitse sulkea pois laskuista ainakaan tässä vaiheessa.
Junassa en olekaan matkustanut ennen tätä yli kahteen vuoteen. Iso, vähän huvittavakin muutos on tapahtunut sinä aikana. Nyt näytti siltä, että junamatkustajat olivat jakaantuneet neljään ryhmään. Niihin, jotka katselivat matkan aikana läppäriä, älypuhelinta, tablettia ja niihin jotka lukivat kirjaa. Laitteiden määrä oli valtavasti lisääntynyt sitten viime reissun. Ja mikäs sen parempi paikka uppoutua elektroniikkaan on kuin juna.
Päivän kansainvälinen ilouutinen oli se, että yli 400 matkustajaa saatiin pelastettua palavalta lautalta Välimerellä. Tilanne olisi voinut olla paljon pahempi. Air Asian lentokoneen suhteen tilanne taitaa olla paljon murheellisempi. Kaksi päivää ei ole riittänyt kadonneen lentokoneen löytämiseen. Mikä ihme niitä indonesialaiskoneita nielee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti