lauantai 13. joulukuuta 2014

Ontto tapa auttaa...

Perussuomalaiset ovat perinteisesti olleet maahanmuuttokriittisiä. Varsinkin pakolaisia kohtaan on oltu varauksellisia. Mieluummin annettaisiin apua paikan päällä, kuin siirrettäisiin ihmisiä uuteen kulttuuriin. Näin monesti järkevää olisikin. Perussuomalaiset ovat ehdottamassa kehitysavun merkittäviä leikkauksia ja sitä, että veronkannon yhteydessä jokainen saisi antaa vapaaehtoisen maksun kehitysavulle.

Olen sitä mieltä, että uusia ideoita ei saa ampua alas suoralta kädeltä. Mielestäni perussuomalaisten ehdotus oli kuitenkin sopimaton ja sisällöltään ontto. Mitä se toisi lisää, sehän olisi pelkkä leikkaus? Onhan tähänkin asti jokainen saanut antaa vapaaehtoisia avustuksia. Miten asia sillä muuttuisi, että lahjoitus tapahtuisi veronkannon yhteydessä. Luulen, että vaikutus voisi olla hyvin negatiivinen. Kuvitellaan henkilö, joka on saanut maksettavakseen lisäveroja ja mielenpahoittaneena menee maksamaan laskua. Syntyisköhän kehitysapupäätös helposti?  Tuskin. Samoin vähän epäilen veronpalautusta saaneen intoa sijoittaa rahat kehitysapuun.

Viime yönä heräsin karmeaan vihlaisuun alaselässä ja luulin tukehtuvani. Korisin sen mitä pysyin ja tilanne meni onneksi samantien ohi. Olin unissani kääntynyt ja petauspatja luisui sen verran, että kipeään selkään vihlaisi ilkeästi. Päivä on mennyt kuitenkin parempaan suuntaan ja pieneen kävelyyn illalla pystyikin. Kurjaa oli huomata mustan jään määrä, olin vähällä uudelleen kompuroida. Varsinkin  uusi asvaltti on erikoisen vaikea tapaus liukkauden suhteen.

Paluuuta politiikkaan tekevä Matti Vanhanen oli Hjalliksen tentattavana. Hjallis haastatteli yhtä pomppivasti ja levottomasti kuin yleensäkin. Hyökkäävyyttäkin riitti tuttuun tapaan. Joskus tämä on hauskaa seurattavaa. Vanhanen oli jotenkin jumissa ja sulkeutunut. Aivan varma en tämän esiintymisen perusteella ole edes Vanhasen läpimenosta. Pitkäaikaisen pääministerin jääminen rannalle olisi tietenkin sensaatio. Pääministerikauden kohtuuton yksityisasioiden riepottaminen ei ole voinut olla jättämättä jälkiä ihmisen sieluun. Niin tässäkin tapauksessa. Olennaista on kuitenkin se, että miten kansa muistaa asian. Voihan olla, että Vanhanen saa sympatiaa ja sellaisen äänivyöryn, jota harvoin näkee.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti