Jouluaattoon liittyvät kiinteästi monia perinteitä, jotka tulevat kuin itsestään jos niihin on kasvettu sisään. Tätä pohtiessa ihmettelenkin suorastaan, miten moneen perinteeseen tuli osallistuttua jouluaattona.
Vointi oli aluksi heikonpuoleinen aamusta, mutta siitä lähdettiin nousuun. Kaupungissa käytiin tapaamassa erästä vanhaa sukulaista ja samalla tuli poikettua kirjakaupassa. Rauhassa sai tehdä ostoksia, yhtään muuta asiakasta ei ollut häiritsemässä. Joulukirkko oli oikeastaan yksi parhaimmista, joissa olen ollut. Kestoa tuskin oli puolta tuntia, mutta papin pukeutuminen enkeliksi aiheutti hulvatonta sisäistä hirnuntaa. Niin heikosti ne siivet sopivat siihen kokonaisuuteen. Mutta tämä oli varmasti harkittu teko ja pappi oli muuten(kin) vakuuttava. Virsien riittävä tuttuus on tärkeä asia. Kirkossa oli kaksi virttä, jotka molemmat olivat tuttuja seurakunnalle. Toki kolmannenkin olisi jaksanut laulaa.
Puolen toistakymmentä sukulaista oli koolla viettämässä aattoa. Esikoululaisen joulu oli tietenkin suurin. Jouluun oli laskettu päiviä jo ainakin kesästä lähtien ja nyt se suuri joulupukin päivä koitti. Pelko jäämisestä ilman lahjoja osoittautui turhaksi, vaikka siihenkin oli varauduttu. Leppoisasti meni ilta juttelun, laulun ja ruoan merkeissä,
Harvinaista kyllä olen tähän asti onnistunut välttämään ähkyn. Joku kontrolli on sentään ollut päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti