maanantai 15. joulukuuta 2014

Tappionkin voi kestää joskus

Oli selkä tukossa aamulla pahasti, mutta päivän edetessä se vetreytyi  aivan kohtalaiseksi Päivä kului mukavien asioiden äärellä, tekemistä oli sopivasti. Lukion historian parissa meni ilta ja uusia asioita tuli opittua ja vanhoja kertailtua. Eurooppa on ollut yllättävän levoton paikka, jos otetaan alkupisteeksi vaikka vuosi 1789 eli Ranskan vallankumous. Lähes koko ajan on ollut jännitteitä, kylmiä tai kuumia sotia. Siinä mielessä tämän päivän tilanne, jolloin konfliktit tiivistyvät, on aivan tyypillinen Euroopalle. Toinen asia on, mihin se johtaa. Joka tapauksessa Länsi-Euroopan 70-vuotta kestänyt rauhantila on mahtava poikkeus historian kulussa. Saisi vaikkapa vielä jatkua.

Katsoin MM-salibandyfinaalin viimeisen erän toisella silmällä. Tauolla oli tilanne 2-2. Olin täysin realisti; isoveli Hannu Hanhi kääntää pelin jollakin ihmeen konstilla itselleen, koska niin tapaa käydä. Siksi en vuodattanut kyyneleitä enkä heittänyt telkkaria ulos ikkunasta, kun ottelun kulku selvisi (3-2). Tuntuu, että nämä SWE-FIN-ottelut on kirjoitettu isompiin kirjoihin. Turha kenenkään taistella tuulimyllyjä vastaan; uusiutuva energia kannattaa muutenkin nostaa kunniaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti