Kännykät osaavat tehdä ihmeellisiä asioita nykyään. Tämän tekstin alkuosa on syntynyt pelkästään sanelun perusteella. Yhtään kirjoitusvirhettä ei ole korjattu, ainoastaan välimerkit on lisätty. Kaikkea ne kiinalaiset osaa tehdä.
Nyt heti pitää palata jo turvallisesti takaisin näppäimistölle, tai oikeastaan kännykän kosketusnäytölle. Sanelemalla kirjoitettu blogi tuntuu ajatuksena vähän vieraalta ja jopa väärältä, vaikka kirjurien käyttö sinänsä on ollut täysin normaalia kautta aikojen. On kerrottu esimerkiksi 300-luvulla syntyneestä kirkkoisien gigantista Augustinuksesta, että hänellä oli useita kirjureita työssä ilmeisesti jopa yhtä aikaa.
Tämän sunnuntaipäivän teemat ovat osittain aika kirkollisia. Aamuheräyksen jälkeen vilkaisin Facebookiin ja siellä oli vanhan luokkatoverini kirjoitus, jossa hän pohti pyhäpäivän normien merkitystä ja tarpeellisuutta. Maansiirtoalalla toimiva yrittäjä asuu alueella, jossa on voimakas herätysliiketausta. Esimerkiksi marjanpoiminta sunnuntaina lasketaan työnteoksi ja sitä kautta synniksi.
Kirkonmenoja katselin televisiosta, mikä vasta syntiä onkin kyseisessä liikkeessä. Saarnan kuuntelin kahteen kertaan. En tajunnut siitä paljoakaan, mutta jo itse teksti on puhutteleva. Jeesus paransi kymmenen sairasta ja vain yksi tuli kiittämään. Hän vielä sattui olemaan oli porukan persu noin vähän vapaasti tulkittuna. Teksti on itsessään niin vahva, että sitä ei paljoa tarvi avata.
___
Paavo Nurmen lisäksi muistan äkkiseltään vain yhden suomalaisen urheilijan, josta on tehty näköispatsas. Tarkoitan "Kuningasta", jonka patsaan luo päädyimme. Komea tuo patsas on ja asettaa "Kuninkaan" oikeaan mittaluokkaan suomalaisen urheilun kartalla. Patsaan sijainti ehkä voisi olla toisenlainen. Ajatellen vaikka ulkomaisia vieraita ja taiteellista vaikutelmaa huoltokoppi sopisi ehkä paremmin jonkun muun kohteen taustalle.
Kesäinen sää ja virtuaaliörkit olivat houkutelleet väen liikkeelle kaupungin olohuoneeseen vastikään puhdistuneen järven rannalle. Sinne pysähdyimme mekin nauttimaan kaffit ennen kuin
astuimme melkeinpä pyhälle maalle. Menimme upeaan keskiaikaiseen kirkkoon sisään ja päädyimme sen kastemaljan äärelle. Henkilökohtaisesti asialle antoi merkitystä se, että minut on aikanaan kastettu tuossa samassa maljassa ja sylikummini oli nytkin turvallisesti mukana. Symbolisesti se oli iso hetki, jossa aivan kaikki ajan ulottuvuudet olivat läsnä. Tai niin minä sen koin. Kummitätini ja -setäni aikanaan ovat olleet minua aina kantamassa ja kannustamassa kaikin tavoin eteenpäin. Olinkohan minä koskaan se joka palasi kiittämään?
---
Ylen Teemalla aiheena on ollut Nightwish-yhtye tänä iltana. Ensin oli itse nokkamiehen haastattelu, päälle fanien tekemä dokumentti faniudesta ja siihen vielä Meksikon esiintyminen viime vuodelta. Aikanaan tutustuin yhtyeeseen, kun rippikoululaiset tulivat selittämään, että tämä on hyvää musiikkia muttei mitään paholaisenpalvontaa. Vuosia tuon jälkeen hurahdin aika pahasti yhtyeen musiikkiin itsekin. Omistan kaikki levyt viimeistä lukuunottamatta. Sanat eivät minua useinkaan näissä puhuttele, mutta se musiikin nerous. Valtava lahjakkuus yhdistyneenä soittotaitoon ja nykyteknologiaan tuottaa hienoa jälkeä ja kuvaa suomalaisen miehen routaisen karua sielunmaisemaa väkevästi. Kyllä Tuomas Holopainenkin aikanaan ansaitsee patsaansa.
---
Voimia riitti juuri tarvittavasti. Huomenna on jotakin erikoista tiedossa, voi kun se saisi toteutua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti