Aktiivinen ja aika rankka päivä oli tänään. Sai tehtyä rästejä pois ja siitä jäi riemukas olo.
Päivän uutinen oli tieto Jouko Turkan poismenosta. Harvinaisen ristiriitainen ja voimakas hahmo on poissa. Itse en oikein tiedä, mitä hänestä ajattelisin. En tunne häntä tarpeeksi hyvin, vaikka varmasti jokaisella on hänestä jonkinlainen mielikuva. Hän oli ainakin täysin omanlaisensa ei-neutraali hahmo, jota tuskin pystyi luokittelemaan mihinkään valmiiseen kategoriaan. Jotain pelottavaa ja maanista hänessä oli. Hän esiintyi hyvin itsevarmasti, en muista nähneeni hänessä mitään epävarmaa. Hänen puheensa oli yläpuolelta tykittämistä. Tuntui, että hän halveksi ja pilkkasi niitä, jotka olivat hänen alapuolellaan. Kyytiä saivat varsinkin poliitikot. Hänen ohjaustöistään muistan lapsena nähneeni "Rauta-ajan" ja vähän myöhemin "Seitsenän veljestä". Molemmista jäi aika erikoinen mielikuva. Ne tuntuivat etenevän äärettömän hitaasti ja meno oli vähemmän siistin "kansainvälistä": räkää, hikeä, vaahtoa, tuskaa, kiroilua, itkua ja parkua. Aikanaan en tuota menoa ymmärtänyt, tuskin ymmärtäisin nytkään. En kuitenkaan sano, etteikö Turkan persoonassa olisi jotakin kiehtovaa. Yllättävää oli se, että Turkan koti oli suomenruotsalainen ja isänsä kanssa hän puhui vain suomea.
Vointi oli parempi, tiesin ennakkoon että tänään täytyy olla vireessä. Se auttoi.
Olympialaiset ovat nyt sitten kätelty. Naisten jalkapallo otti varaslähdön. Ruotsi oli ensimmäinen voittaja ottelussa Kanadaa vastaan. Onnea heille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti