Eilen arvelin, että tänään tapahtuu jotakin kivaa. Se liittyi siihen, että linja-autonkuljettajana toimiva sukulaismies oli luvannut ottaa minut mukaan reitille.
Jokainen poika on kai halunnut jossakin vaiheessa olla rekka- tai linja-autokuski. Kahta kertaa ei meikäläistäkään moiseen tarvitse yllyttää. Niinpä pääkaupunkireissu ainakin oli tiedossa, mikä jo itsessään on aina mukava juttu. Sitten oli mielenkiintoista kurkistaa oikeiden kuskien maailmaan, mitä kaikkea ammattimiehen rutiineihin kuuluu varikolla, autossa ja rahtipaikoilla. Mielenkiinnolla seurasin myös kaupunkiajoa 13,5 metrisellä autolla. Siinä vaaditaan tarkkuutta havainnoissa, ohjaamisessa ja ajoituksissa, kun sompaillaan jalankulkijoiden, ratikoiden, tietöiden ja kaiken muun liikenteen seassa.
Mutta eipä siinä vielä kaikki, tunnelma on vieläkin aivan katossa. Päivän kruunasi asia, jota en oikein salaakaan uskaltanut toivoa. Sain tilaisuuden hypätä rattiin ja ajaa kahden eteläsuomalaisen kaupungin välin, noin 50 kilometriä. Siitä nyt en ainakaan voinut kieltäytyä. Tuollainen 49 paikkainen paatti on mahtava seilattava. Siinä eivät tuulet, lätäköt eikä muutkaan murheet tunnu, kun kiidetään eteenpäin. Sanoin, että tuollaisen kokemuksen jälkeen ei yksinkertaisesti voi olla pahalla päällä. En tiedä ajattelisinko samoin, jos se olisi osa arkea muutenkin.
---
Sää oli jo paljon syksyisempi ja sateisempi kuin eilen. Viljaa valitettavasti näyttää olevan vielä runsaasti korjaamatta. Muutama poutapäivä tuskin ollenkaan olisi pahitteeksi tässä tilanteessa. Omassa voinnissa syksystä ei ollut tietoakaan, kun sisäinen aurinko niin porotti. Huominen on taas oma tarinansa. Voi olla ukoista se hitaampi ja heikompi liikkeellä.
---
Päivän erikoinen uutinen tuli Norjasta. 300 poroa oli kuollut salamaniskuun. Syyn arveltiin olevan siinä että, että porot hakeutuvat kiinni toisiinsa ukonilmalla. Silti ihmettelen asiaa jotenkin. Jos tämä olisi noin luontaista käyttäytymistä, niin miksi näitä ei käy useammin. Salamanisku kuulostaa jotenkin liian yksinkertaiselta selitykseltä.
---
Poliitikot alkavat palata yhteiskunnallisten asioiden ikuiselle tantereelle. Kohta höyhenet pöllyävät taas tuttuun tapaan. Kovasti nyt pohditaan budjettia varten vaikka sitä, että miten saataisiin purettua kannustinloukut ja työssäkäyminen aina sosiaaliturvaa houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. On lukuisia aidosti hyviä ehdotuksia liittyen muihin tukimuotoihin ja vapaaseen tuloon ilman sosiaaliturvan menetystä. Mutta aina on sama asia vastassa, mistä tiedetään toimiiko konsti? Tänään uutisoitiin liikenteen rikesakkojen nostamisen epäonnistuneen ja tuloja tulleen kymmenkunta miljoonaa odotettua vähemmän. Miksi? Koska ihmiset olivat alkaneet ajaa enemmän sääntöjen mukaan eikä päästy sakottamaan. Pahus, mikä vahinko.
,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti