Olympiakisat paketissa.
Kaksi ja puoli viikkoa on tullut olympiakisoja Rio de Janeirosta Brasiliasta yötäpäivää, ja nyt se on sitten kaikki ohi. 975 mitalia jaettiin, joista yksi riitti Suomeen. Se on väkimäärään suhteutettuna suunnilleen oikea määrä. Meitä on vajaa tuhannesosa maailman väestöstä.
33 lajia rinnakkain on samaan tapahtumaan aika paljon. Kaoottiseksihan se jotenkin meni eikä aikaero ainakaan helpottanut asiaa. Vuonna 1984, kun katselimme pappani kanssa kisaoja, hän totesi urheilun vasta alkavan toisella viikolla. Hänelle "urheilu" oli nimenomaan yleisurheilua. Useimmille kesäkisat ruumiillistuvat yleisurheiluun ennen kaikkea ja onhan sillä selkeä yhteys antiikin kisoihin. Mukavaa on toki ollut tutustua vieraampiin lajeihin, mutta hyvin paljon jäi kuitenkin näkemättä ja lukematta.
Tarinoida ja legendoja syntyi jälleen, ja myös toisin päin; isoja hahmoja siirtyi myös sivuun, kun kenties kaikkien aikojen olympiatähdet Usain Bolt ja Michael Phelps jättivät kilpakentät ja -altaat. Heidän tähtensä ovat syntyneet nimenomaan olympialaisissa toisin kuin vaikka Andy Murrayn tai Carmel Anthonyn. Omalla sankarilistalla laittaisin ylimpään kastiin Ashton Eatonin, aikakautemme ylivoimaisen kymmenottelijan. Kuudessa lajissa hänen ennätyksensä olisi Suomen ennätys. (100 m, 110 aj., 400 m, 400 aj, pituus sekä 10-ottelu).
Parasta kenties oli se, että uhkakuvat eivät toteutuneet. Taisi olla tämän vuoden ensimmäiset viikot, jolloin terrorismi jäi vähän syrjemmälle uutisoinnissa. Brasilialaisessa yhteiskunnassa kuohuu muutenkin voimakkaasti, mutta tämäkään ei noussut häiritsemään kisoja sen kummemmin.
Kalliiksi tuli tuo lysti Brasilialle. Parin vuoden takaiset jalkapalloilun MM-kisat maksoivat noin puoli mrd dollaria. Nyt olympiakisat toivat 11,6 mrd kustannukset päälle. Olikohan aivan järkevää jakaa kaksi näin valtavaa tapahtumaa samaan paikkaan kahden vuoden välein.
Suomessa on pyritty organisaatiotasolla kehittämään huippu-urheulua kärkihahmonaan Mika Kojonkoski. Hänhän lähti 2000-luvun alussa Norjaan opettamaan mäkihyppyä ja nyt norjalaiset ovat maailman parhaita, muutama vuosi Kojonkosken kotiinpaluun jälkeen. Odotuksena oli varmasti myös se, että Norjan menestyksellisestä systeemistä olisi takaisintuomisia. Menemättä yksityiskohtiin, hän on ehkä pyrkinyt luomaan Suomeen jotakin vastaavaa. Tämä on toisen kerran tarina.
Mielestäni parhaiten suomalaisista onnistui Yle, jonka urakka oli suuri sekä kotimaassa että Riossa. Painiasiantuntija Jarkko Ala-Huikku taisi nyt tehdä läpimurtonsa selostajien tähtikaartiin. Hänessä yhdistyvät olympiaurheilja sekä koulutettu ammattitoimittaja. Sen kaltaisia ei kovin monia voi olla. Joidenkin selostajien kohdalle osui valtavat selostusmäärät. Tapio Suominen urakoi asiallisella tyylillään kaikki golfpäivät. Trio Niki Juusela, Kimmo Porttila ja Mika Lehtimäki hoitivat ihailtavasti koko yleisurheilun asiallisuudella ja välillä hurtilla huumorillakin. Möreä-äänistä Lehtimäkeä on nostettu tähdistöön pikkutarkan tietonsa ja tarkkojen arvioidensa pohjalta. Paljon oli muitakin hyviä ylellä näiden lisäksi.
---
Vointi on tänään ollut hyvin väsynyt, ei niinkään kipeä. Päiväunia on tullut nukuttua pariin otteeseen. Uni on ollut niin syvää, että herätessä ei oikein ole ollut tietoa maasta eikä valuutasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti