Hankaliksi menevät päivät, mutta minkä sille voi. Paljon meni päivästä nukkumiseen ja tuli kävelykin tehtyä, mistä ei seurannut hyvää oloa. Huolia ja murhetta nyt riittää, mutta sellaista sairaan elämä välillä on. Ja aina voisi mennä paljon huonomminkin. Onneksi en tarvinnut olla yksin, vaan nuorisoa oli kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti