Kuten vähän arvelinkin, päivä meni velanmaksuun. En silti kadu eilistä matkailua, koska se virkisti ainakin sielua kovasti. Iltaa kohti olo oli jo jollakin lailla kohtuullinen ja katsoimme sotaelokuvan "Tali-Ihantala". Elokuva jäi Åke Lindmanin viimeiseksi kunnianosoitukseksi veteraaneja kohtaan. Elokuva itsessään on aika huono. Siinä ei ole oikein juonta eikä päähenkilöitä. Sitä onkin pidetty dokumentaarisena elokuvana, joka kuvaa sotaa realistisesti. Silläkin on arvonsa, sotaa ei koskaan saa kaunistella mitenkään. m
---
Olympiakisoja tulee seurattua aika satunnaisesti. 33 lajia on liian paljon kunnon kokonaiskäsityksen saamiseksi. Tänään ei ollut oikein hyvä suomalaispäivä. Menestys jäi vaatimattomaksi. Tunnelman säilyttämiseksi katsoin nauhalta Lasse Virenin 5000 m voittojuoksun ja Tapio Kantasen esteiden pronssijuoksun nauhalta vuodelta 1972.
---
Joitakin lajeja on kuitenkin hauska seurata. Pingistä tuli nuorena pelattua paljon. Katsoin nyt Olahin pelejä ja hämmästyin, miten paljon säännöt ovat muuttuneet. Jopa pallon kokoa on muutettu yleisöystävällisyyden nimissä. Peliä on haluttu hitaammaksi. Pistelaskukin on muuttunut. Yhteentoista lasketaan pisteet nykyään ja neljä erää pitää voittaa. Hyviä uudistuksia kaikki.
---
Täällä blogissa olen kesän aikana muutamaan kertaan ihmetellyt pyöräilyn turvallisuuskysymyksiä. Taas palaan samaan aiheeseen. Riossa on maantiepyöräilyssä sekä miehissä että naisissa kisa on ratkennyt loppuvaiheen ulosajoihin. Tänään naisissa kärjessä ajanut Annemmiek Van Vleuten ajoi kymmenen kilometriä ennen maalia hirvittävän voltin alamäessä. Hän oli tajuissaan matkalla sairaalaan ja tietenkin toivotaan hänelle parasta. Pitääkö jonkun menettää henkensä ennen kuin näihin asioihin tartutaan? Keinot täytyy olla olemassa.
---
Venäjä-farssi jatkuu. Venäjä ei pääse paralympialaisiin. Uskoisiko maailman kyynisinkään ihminen, että doping olisi paralympialaisten ongelma? Sen sijaan olisin paljon kiinnostuneempi vaikkapa Kenian ja Jamaikan juoksijoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti