sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Rokkia ja räminää

Pertti Kurikan Nimipäivät voitti yleisöäänestyksen ja menee Euroviisuihin Suomen edustajana. Kysymyksessä on kehitysvammaisista koostuva punkyhtye, joka esittää ennätyslyhyen biisin. Minun ääntäni tuo esitys ei ikävä kyllä saanut, vaikka tyypit sinänsä herättävät sympatiaa. Siellä oli hyvääkin euroviisumusaa hienosti esitettynä, jonka puolesta jäi vähän harmittamaan. No punk on joka tapauksessa uusi juttu niissä kokkareissa. Lordia kohtaan koin aluksi myötähäpeää aikanaan, mutta voitto tuntui silti makealta. Vaikea sanoa, miten nyt kävisi. Kyllähän euroviisuissa poliittiset viestit ovat olleet mukana rivien välissä, ei vähiten viime vuonna. Minusta nyt tullaan kuitenkin liian kauas laulukilpailun luonteesta. Pojat esiintyvät aidosti, mutta areena on kerta kaikkiaan väärä tälle esitykselle.
---
Monet pitävät Petter Northugia (äännetään: Nuurthyyg) maailman ärsyttävimpänä urheilijana. Ehkä syystäkin. Mutta tämän päivän kiri ei jättänyt ketään kylmäksi. Liekö uskomattominta, mitä koskaan nähty hiihtoladuilla. 400 metriä ennen maalia hän näytti olevan aivan toivottomassa asemassa, mutta sieltä hän tuli eläimellisellä raivolla ylivoimaiseen voittoon. Kyllä siinä taitaa olla kaikkien aikojen hiihtokuningas, suoranainen rock-tähti, joka taktisella osaamisellaan pitää tavallisia luminiskoja täysin pilkkanaan.  Nyt ylimieliset eleet jäivät pois, mikä oli viisasta varsinkin Ruotsin maaperällä, jossa hän on ollut punainen vaate.

Matti Heikkinen tuli 50 km maaliin minuuttitolkulla kärjen jälkeen sijalle 20 ja sai nippanappa kehuttua suksensa ennen kuin taju meinasi lähteä. Oli varmaan tullut palautetta työnantajalta eli suksivalmistajalta viime kisan jälkeen. Heikkisen kommentit olivat aika kohtuuttomia tilanteeseen nähden. Eivät Bjorgen, Johaug ja Northug kommentoineet omien välinevaikeuksiensa jälkeen samalla lailla huollon ja suksimerkin toimintaa, vaikka varaa olisi ollutkin. Todettiin vain, että tänään näin ja eteenpäin mennään. Lojaalius työnantajaa ja omia taustavoimia kohtaan pitäisi olla itsestään selvyys ja se on yleensä ollutkin. Pukukopissa voi purkaa tuntoja, mutta ulos tullaan asiallisesti, edustetaan tässäkin omaa maata. Matti ylitti rajoja ikävällä tavalla myös sponsoripuheissaan, joista liitto oli ymmärrettävästi käärmeissään. Pelkäänpä, että Matti on Suomen yliarvostetuin urheilija. Kerran voitti kelionnella ja parhaiden poissaololla mestaruuden. 31-vuotias urheilija on kolme kertaa ollut maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmenkymmenen joukossa, joten kovin suuresta tähdestä ei ole saavutusten valossa kysymys. Jauhojärvestä voisi ottaa mallia. Ei selittele eikä valita.
---
Tähdet tähdet on mielenkiintoinen laulajien kisa, joka alkoi tänään.  Alkuvaiheessa taso on vielä kovin kirjava, myötähäpeältä ei tässäkään voi välttyä. Kärki oli valtavan hyvä, kun vuorossa oli 90-luvun musiikki. Minuun vetosivat Anette Olzon, Laura Voutilainen ja ennen kaikkea Jarkko Ahola. Käsittämätön ääni ja taito.

---
Vointi oli hyvä ja minut raahattiin ulos kävelylle. Hangelle aurinko paistoi tosi kirkkaasti. Oli voimaannuttavaa. Kipulaastarin kanssa tultiin hyvin juttuun.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti