Aina voisi päivä olla hankalampi, se pitää aina koittaa muistaa. Selkä teettänyt tänään poikkeuksellisen paljon vaivaa. Tietyissä tilanteissa on lähestytty maksimikivun määrää. Kipulääkkeiden avulla on selvinnyt. Ei niistä hyvä olo tule, mutta ilmankaan ei oikein olisi pärjännyt.
Doc Martin loppui pari päivää sitten. Joitakin jaksoja tuli katsottua. Loistava karikatyyri huippulääkäristä, jolle kaikki ongelmat ovat lääketieteellisiä. Niin sanottu tunneäly loistaa totaalisella puuttumisellaan. Doc Martin on totaalisen tökerö ihmissuhteissaan ja onnistuu suututtamaan lähiympäristönsä. Silti kyläläiset suorastaan rakastavat häntä. Rakastumme hahmoissa heidän heikkouksiinsa; tässä Waltari taisi olla oikeassa. Sarja etenee nolosta tilanteesta toiseen ja katsoja keikkuu jatkuvassa myötähäpeän tilassa. Lääkäreistä on helppo tehdä huumoria, koska heitäkin löytyy joka lähtöön. Silti medikalisaation peikko on tässä mielenkiintoisinta. Lääkkeillä hoidetaan kaikki kuntoon, vaikka vika olisi jossakin paljon enemmän henkisessä. Toisaalta doc Martin on myös tarina ihmisistä, jotka monessa tapauksessa hakevat lääkäristä aivan vääriä asioita. Noh, joskus lääkkeet pitävät miehen tiellä, tänään taisin itsekin oppia siitä jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti