keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Mistä hommia?

Eilisestä Portugali-jutusta vielä. Siellä taisikin olla sellainen kepponen haudattuna mukaan, että vapaa verotus olisi vain 10 vuotta voimassa maahan saapumisesta. Tämä tarkoittaisi monen eläkeläisen kohdalla paluuta viimeisiksi vuosiksi kotimaahan terveiden eläkevuosien jälkeen. Ja viimeinen puoli vuotta ihmiselämässä on taloudellisessa mielessä raskas, kymmeniä prosentteja terveyskuluista. Eihän se silloin tietenkään oikein mene. Veroa pitää maksaa eläkeläistenkin (muttei tuplaveroa). Piste.

Laastarinvaihto ei ihan mene niinkuin Strömsössä. Kipulaastarin ideana on kai pitkälti se, että se annostelee kipulääkettä ihon läpi tasaisesti. Niinhän se ei taida aivan olla todellisuudessa. Tehon loppuminen tuntuu tapahtuvan suhteellisen jyrkästi, mikä aiheuttaa hengen ahdistusta ja aika karua oloa. Uuden liiman kiinnittäminen taas antaa aluksi aika paljon vaikuttavaa ainetta. Ei sekään kummoiselta tunnu, kun on liikaa huumaavaksi luokiteltua ainetta veressä. Jossakin vaiheessa tabletteihin paluu tullee mietinnän alle.
---
Ensitreffit alttarilla- huipentuma on luvassa viikon päästä. Itse asiassa odotin, että se olisi jo tänään. Sarja on ollut nimeään parempi ja tosi-tv sarjojen laadukkainta antia. Ihmiset tuovat esiin omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja näin antavat peilejä ja ikkunoita myös katsojille oman elämänsä tarkasteluun. Mutta pitää siis jännittää ensi viikkoon.
---
Monet sähkölaitteet ovat tulleet ja menneet. Löysin tänään yllättäen minidisk-soittimeni. Muistaakohan joku vielä tällaisen laitteen olemassaoloa.  MD oli aikanaan korvalappustereoiden aatelia digitaalisella äänellä. Minidiskin etuna kannettaviin CD-soittimiin verrattuna oli mahdollisuus tallentaa musiikkia. Monissa tapauksissa mukana oli ulkoinen mikrofoniliitäntä, mikä helpotti erilaisissa äänityshommissa. Nykyää kännykkä on niellyt itseensä ainakin parikymmentä laitetta. En tiedä onko edes ammattimuusikoilla MD-laitteita käytössään.
---
Tuosta tulikin aasinsilta digitalisaation pohdintaan. Monia hämmentää tuo käsite. Halutaan nostaa Suomi nousuun digitalisaation avulla. Aivan fiksuna oletuksena on, että järkevällä toteutuksella saadaan tehostettua tiedonkulkua ja järkeistettyä monia toimintoja. Suomeksi sanoen tämä tarkoittaa sitä, että asioita saadaan tehtyä pienemmällä työvoimalla. Työtä riittää silloin yhä harvemmalle eli digitalisaatio tuo potkut mahdollisimman monelle.

Sitten jokainen puolue peräänkuuluttaa samalla lisää töitä. Työllä luodaan hyvinvointia ja verotuloja ja ylläpidetään pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Miten nämä kaksi tavoitetta digitalisointi ja työn lisääminen voidaan toteuttaa yhtaikaa? Lisää töitä ja vähemmän kuluja. Tuskin kaikki voivat ryhtyä kännykkäpelejä väsäämään. Työtä täytyy syntyä muualle, koska on tosiasia, että monet tämän päivän ammatit tulevat katoamaan autonkuljettajista lähtien.

Toinen kummallisuus on verojen alentaminen. Monet puolueet vaativat tuloverojen alentamista, jotta syntyisi kulutusta jotta maan talous pyörähtäisi käyntiin. Eihän verojen maksaminen mukavaa ole ja mitä lisääntynyt kulutus on käytännössä? Useimmat haaveilevat ulkomaanmatkoista (vaikkapa sinne Portugaliin, heh) ja käyttävät rahansa kulutukseen ulkomailla. Eli hyöty Suomen taloudelle on negatiivinen. Mieluummin itse rahoittaisin hyvinvointipalveluita reilusti verotuksen kautta. Turha julkisen sektorin rahoitusvajetta on veronalennuksilla lisätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti