Uusi kipulääke on nyt käytössä. Pillerit vaihtuneet laastareiksi. Saas nähdä, mitä muutos tuo mukanaan. Näin aluksi ainakin on outo olo, toisin sanoen vahvalta tuntuu lääke vaikka otin sen, mikä oli minimiksi tarkoitettu. Apteekista kerrottiin jonkun kokemuksesta, joka oli tullut tosi kipeäksi lääkevaihdoksesta. Aamulla tietää enemmän. Nyt illalla tätä kirjoitettaessa tuntuu siltä, että kohta repäisen koko plaastarin hiiteen. Sen verran olo on pönttö.
Alkoholi ollut kovasti esillä taas tv:ssä. Alkoholistiperheen tarinaa kerrotaan dokumentin "Yläkerran Tuula" muodossa. Seurataan läheltä perhettä, jossa mies juo ja nainen hoitaa kaiken ja on osallinen kurjuudessa tukemalla ainakin epäsuorasti miehensä juomista. Naisella tuntuu olevat loppumaton hoitovietti ja omien sanojensa mukaan hän hakee nimenomaan hyväksymistä. Irrottautumista tilanteesta hän miettii, mutta ei voi asioille mitään.
Samantapaisilta kuulostavat nämä alkoholistiperheiden tarinat usein. Taustalla on oma lapsuudenkoti, jossa on ollut alkoholismia. Ajaudutaan tilanteeseen, jossa lapsi saa henkisiä sielullisia vaurioita kannettavakseen. Sitten puolisoksi valikoituu kummasti alkoholisti ja kuvio on valmis.
Lopulta parhaassa tapauksessa omat oireet ajavat paranemisprosessiin, jossa keskittyminen omaan itseensä johtaa tutkiskeluun ja muutokseen. Dokumenttiprojektissa "Yläkerran Tuula" loppu ei kaikkien näkökulmasta ollut täysin onnellinen. Dokumentti on niin elämän makuinen ja ihon alle menevä, että taitaa olla parempi olla kertomatta loppuratkaisusta enempää.
Onneksi itse on saanut elää lapsuudenkodissa, jossa ei ole käytetty alkoholia käytännössä lainkaan. Miten saataisiin ketju katkaistua alkoholistiperheissä? Kierre on syvä, mutta luultavasti ennusmerkit olisivat nähtävissä jo hyvissä ajoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti