Otsikon sanat kuvaavat aamun tunnelmaa varsin tarkasti. Heräillessä tuntui koko kroppa olevan täynnä särkeviä paikkoja. Muutenkin olo hyvin kankea. Ajatus nousemisesta tuntui vaikealta. Hengittäminen oli raskasta ja vaati työtä. Tietoisuuskin oli hiukan puolittainen. Ei ihan paras olo. Kipulaastari aiheutti kehossa kovat vieroitusoireet.
Helvetti ja taivas olivat lähellä toisiaan. Eskarilainen tuli herättämään. Hän oli hoitanut aamutoimensa ja toi sänkyyn tarjottimella keittämäänsä pikapuuroa ja hunajateetä. Siinä hetkessä se oli parasta mitä saattoi tapahtua, pääsin istumaan ja välittömästi puurolle. Olo tokeni sen verran, että pääsi liikkeelle ja viemään tyttöä eskariin. Hienoa on ollut olla poikalasten isänä ja tehdä poikien juttuja yhdessä. Mutta tyttö on kirkas helmi, joka täydentää kuvion. Kuuntelin eilen ruotsalaisten feministien keskustelua, jossa tyttöjen ja poikien erilaisuus oli hirvittävän iso ongelma ja ilmeisesti yhteiskunnan aiheuttama vamma. Minulle se on pelkkä rikkaus.
Päivällä sitten täydensin lääkitystä muulla lääkkeellä ja tila parani selvästi. Apteekissa näin oli kielletty tekemästä ja hoitava lääkäri päin vastoin kehottanut. Uskoin lääkäriä. Syy apteekin virheelliseen neuvoon oli se, että rinnakkaisessa valmisteessa on mekanismi joka estää lisälääkkeen vaikutuksen eli vinkkinä niille jotka joutuvat tekemisiin näiden kanssa.
Ei loppupäivä helppo ollut, mutta oli siinäkin omat ilonaiheensa, kun tarkemmin ajattelee. Ja olo parani iltaa kohden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti