Paljon mahtui päivään ja laidasta laitaan, tehopäivä suorastaan oli. Kiitollinen saa olla siitä, että tiukkana hetkenä jostakin tuli juuri ne oikeat sanat. Tästä olen saanut iloita useampaan otteeseen. Voimia annettiin riittävästi ja ne tuli käytettyä viimeistä pisaraa myöten. Lääkelaastari toimi tänään oikein hyvin. Josko se alkaisi asettumaan oikeille urilleen.
Hiihdossa ennustukseni päti vain Jauhojärven kohdalla. Oli upea hihto häneltä. Avauspuolikas maltettiin säästellä ja sitten lyötiin lautaa lumeen niin että lapa lapsui. Toinen olympiavoittaja ei omalla osuudellaan sen sijaan malttanut, vaan lähti pellit auki liikkeelle kuin pikkupoika. Kun isot pojat lähtivät ei Iivon pussissa ollut enää energiaa. Iivolla näyttää olevan muutenkin nuoren miehen kurittomuutta näiden juomapurkkitempaustensa kanssa. Saiko hän liikaa liian nopeasti? Olen vähän huolissani hänestä, koska hän on vuosikymmeniin ensimmäinen todellinen lahjakkuus Suomen mieshiidossa. Heikkinen laittoi oman epäonnistumisensa välineiden piikkiin. Teknisesti Heikkisen hiihto näytti erittäin väkinäiseltä, yläkroppa veuhtoo ja pää pyörii. Johan Olssonin ja muiden huippumiesten meno on kuin junan vakaata menoa katsoisi. Miten Matin suksia ei saada kulkemaan, kun samalla merkillä muut onnistuvat? Onko asia sittenkään välineistä kiinni? Sunnuntain 50 km ehkä antaa asiasta lisätietoa.
Välillä on vaikea ymmärtää sitä, että hiihtäjät valittavat laduista. Ulkoilmaurheilussa on tietyt olosuhteet, jotka pääosin ovat samat kaikille. Jos latu on pehmeä, se on sitä myös muille. Välillä tuntuu siltä, että urheilijat ovat niin itsekeskeisiä, että ajattelevat ladun olevan vain hänelle pehmeä, että muiden latu olisi jotenkin parempi. Asia erikseen on tietenkin se, jos olosuhteet muuttuvat kilpailun aikana. Sitä ei oikein voi laittaa järjestäjien piikkiin, mutta kuuluu lajin luonteeseen. Antavat ehkä vähän jännitystäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti