sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Jälkipeliä

Olo meni pykälälän parempaan taas. Kävely alkaa olla sellaista puolireipasta, 4.3 km/h GPS:n mukaan. Nyt on toinen lepoviikko edessä ennen uusia lääkkeitä.

Eremenkon hotellihuoneesta varastettiin Venäjän passi. Hassua, että Suomen maajoukkuepelaajalta pystyy varastamaan Venäjän passin. Viiden tähden hotellissa oli hämminkiä muutenkin. Viisi Suomen pelaajaa sairastui vatsatautiin, mikä herätti ajatuksia jopa sabotaasista. Sairastuneista pelaajista yksi taisi olla avauksen pelaajia, joten sillä tavalla ratkaisevaa iskua sairastumisista ei tullut, mutta tuskin keskittymistä helpottaa kun ukko kerrallaan alkaa kaatua ruodusta ottelun alla. Tasan kaksi tervettä laitapakkia oli käytössä, onneksi. Varamiehenä tilaisuuden saanut Jere Uronen pelasi sitäpaitsi elämänsä ottelun maajoukkueessa. Mokoma vaan ampui tolppaan. Siitä sisään, niin nokat olisivat toisessa asennossa nyt.

Kaksoiskansalaiset muuten erottaa Maamme-laulun aikana. Eivät näytä laulavan. Ovatko he edes tosissaan Suomi-paidassa? Kyllä he ovat. Mamu-taustaisia pelaajia tarvitaan maajoukkueessa. Eremenko on ylivoimaisesti Suomen paras pelaaja. Puhuu Suomea ja Ruotsia sujuvasti.
---
Mikko Hirvonen jäi ikuiseksi lupaukseksi. Nopea ja erittäin tasaisen varma suorittaja. 70 palkintopallisijoitusta, joista 15 voittoa on hieno ura. Loebin ylivoiman jälkeen Hirvosesta odotettiin mestaria, mutta puristusta ei riittänyt mestariksi asti. Alkoi Volkkarin aikakausi. Neljä kertaa Hirvonen oli hopealla MM-sarjassa.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti