Seriffejä moneen lähtöön

Venäläisistä sanotaan, että he tarvitsevansa aina oman tsaarinsa. Voi olla, mutta niin tarvitsevat kyllä amerikkalaisetkin. Tämä tuli mieleen, kun tänään esiteltiin USA:n vaaleissa menestyneitä republikaaniehdokkaita. Diplomaattisin mahdollinen tapa nimittää heitä on pölkkypäät. Kyllä sellaista väkeä on nyt Obamaa kampittamassa, että minua amerikkalaisena hävettäisi. Sen suuntaista tunnetta  monet amerikkaliset ilmeisevatkin. Amerikkalaiset näköjään tarvitsevat  hevosella ratsastavan ympäriinsä ammuskelevan sheriffiin, jotta tuntevat olonsa turvalliseksi ja mukavaksi. USA on rakentanut voimansa väkivallan uhkan ympärille. Ylivoimaisen armeijansa avulla se on toiminut maailmanpoliisina joka puolella.

Onko Obama liian fiksu pärjätäkseen tehtävässään? Ökyrikas pyssysankari hän ei ole. Hän on nähnyt oikeaa elämää, toiminut käytännön sosiaalityössä Chicagossa ja haluaa, uskon näin, aidosti parantaa maailmaa. Mutta  Fahrenheit 9/11 esittämä Amerikka on ainakin puoliksi totta.
---
Omaishoitajista on puhuttu tänäänkin. Minulle oli täysin uusi tieto, että 80% vanhuksista hoidetaan kotona, mikä on Ylen mukaan suurin luku Euroopassa. En todellakaan tiennyt, että luku on näin suuri. Aiemmin on puhuttu kolmen miljardin arvoisesta vapaaehtoistyöstä. Nyt ymmärrän paremmin, mistä tuo luku tulee. Miljardeja on vaikea hahmottaa, mutta vertailun vuoksi puolusutusbudjetti on vajaat kolme mrd. Entistä enemmän arvostan tuota työtä.
---
Matkailuohjelmia on paljon ja monenlaisia. Uusintana tulee yksi ehdottomista suosikeistani. "Tie Roomaan, kaksi pientä elefanttia". Ella Kanninen matkustaa Pohjois-Italian Alpeilta Roomaan yhdeksässä jatkossa pysähtyen matkan varressa erilaisiin kohteisiin ja kohdaten mielenkiintoisia ihmisiä. Samalla idealla menevät toki Ville Haapasalo ja Peter Nymankin omia sarjojaan. Ella Kannisen ohjelma on mainio siitä, että hän tuntee aiheensa perinpohjin. Hänhän asuu Italiassa ja puhuu sujuvasti Italiaa. Näiin hän pystyy kommunikoimaan uskottavasti italianojen kanssa. Ja ne maisemat, tänään oltiin Toscanassa. Tuolla olisi kyllä mukava olla...

Eräs käsitelty aihe on iltalialaisten englannin kieli, joka on hyvin vaatimatonta keskimäärin. Eräänä syynä on se, että englannin kieliset tv-ohjelmat on dubbattu italiaksi, englantia ei ole ollut kuultavana kovinkaan paljoa. Tietty tämä on vahvistanut yhtenäistä italian kieltä, eihän yhtenäinen Italia ole mikään kovin pitkäaikainen ilmiö. Syynä dubbakseen on ollut aikanaan 60-luvulla italialaisten heikko lukutaito. Televisiossa on ollut ohjelmia, joissa on opetettu kotiäitejä lukemaan. Tekstitys on varmasti eräänä taustana suomalaisten hyvälle lukutaidolle. Vähän kuin huomaamatta on syntynyt tarve lukea nopeasti.