Erikoiseen aikaan tulee blogipäivitys tänään tai oikeastaan eilen. Innostuin iltamyöhällä vielä valmistelemaan oppituntia niin pitkään, että meinasi jäädä väliin kirjoittaminen.
Pääsen alkaneella viikolla hiukan tekemään "omaa" työtäni sijaisena. Näin tiistaina pidän kaksoistuntia aiheesta "reilu peli" eli tarkemmin kysymys on oikeudenmukaisuudesta. Mitä oikeudenmukaisuus oikeastaan on? Sehän on siitä kumma asia, että se muuttuu hyvinkin tärkeäksi aiheeksi paatuneimmallekin roistolle, kun itse joutuu kokemaan epäoikeudenmukaisuutta.
Ryhdyin rakentamaan tehtävää kotitöiden oikeudenmukaisesta jakautumisesta kuvitteellisessa viiden hengen perheessä, jossa on eri ikäisiä lapsia ja paljon harrastuksia. Mielenkiinnolla odotan lukiolaisnuorison vastauksia varsinkin siihen, miten paljon arjen ponnisteluista nähdään miesten ja naisten töinä. Onko nuoriso liberaalia vai konservatiivista tällaisessa asiassa? Onko kenties niin, että kotityöt nähdään nimenomaan äidin töinä?
Voi sanoa, että katsomusaineiden opettajan työ on ammatillinen intohimoni. Se on äärimmäisen luovaa toimintaa. Aivan kaikkensa saa laittaa aina peliin. En voi kuvitella mitään itselleni mielenkiintoisempaa ammattia. Tarvittaessa pystyy toki luovimaan helpommallakin ajoittain, joten koko aikaa ei tarvitse aivan äärirajoilla tykittää. Toki, kuten varmasti joka hommassa, palkitsevuus työstä on silloin korkeimmillaan, kun on kunnolla tehnyt kotiläksynsä.
---
Jalkapalloilijoiden vilpitöntä iloa on ollut kiva seurata. Sellainen mestaruus, joka tulee työn kautta on tässäkin herkullisen makuinen. Lisäiloa tuo vielä se, että kukaan tuota mestaruutta tuskin vakavissaan odotti HJK;n lähes keskiajalta kestäneen mestaruusputken jälkeen. Mestaruus oli yllätys, muttei vahinko. Paljon on tullut kauden eri vaiheita mietittyä ja mukava olisi niihin vielä palata täällä blogissa. Viimeistä ottelua oli aivan pakko uusintana vielä katsoa.
---
Myönteisenä asiana, jopa erittäinkin, on mainittava omasta voinnista sen, että nyt kun heräsin tätä kirjoittamaan vointi on tosi hyvä. Kuukausia vaivannut puolikrätyinen olo on poissa ainakin hetkellisesti. Pinna on ollut kireällä ja henkinen jaksaminen vähäistä. Esimerkiksi lukemiseen keskittymisen on ollut raskasta. Nyt on havaittavissa sellaista aidosti hyvää oloa, mitä olo parhaimmillaan on tavannut olla. Täytyy vielä korosta, että tämä taas eri juttu kuin ylempänä mainittu opetusilo tai mestaruusilo. Tietenkin sitä toivoisi, että parempaa oloa saisi jatkossa olla vaikka lisääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti