Kylmää kyytiä

Elinen pieni teksti jäi matkan varrelle johonkin bittiavaruuteen.
...
Kylmä sää sai jatkoa tänäänkin. Miinuksella oltiin kovasti. Toimintakyky oli heikko, joskaan en suurempia edes päivältä odottanut. Jo aikanaan ennen sairastumista huomasin sen, että ulkolämpötilan laskiessa elimistö menee jotenkin lakkoon. Ja silti sisällä lämpötila ei miksikään ole muuttunut. Kummallista. Myöskään ilman kosteusprosentissa en huomaa mitään suurempaa eroa.

Lapsellista puolta itsessäni olen yrittänyt itsestäni kaivaa esiin palaamalla. Pelasin Playstationilla FIFA 16:ta ja sen Ultimate teamia. Ideana on käydä kauppaa ja kerätä joukkue, valmistella se peleihin ja pelata. Välillä tuntui, että leikki on tästä hommasta tosi kaukana. Viimeiseen asti pitää hioa joukkuetta ja sen kemiaa. Aloitin kymmenennestä divisioonasta (jossa olen vieläkin tukevasti) ja siellä jo kylmää kyytiä. Tuli joukkueita vastaan, jossa pelaa Lewandovskin tasoisia pelaajia. Kymmenssä minuutissa omissa yläkulmissa oli kolme osumaa. Siitä oli leikki kaukana. Häviäminen on hirveää!

Oikeasti online-pelaaminen on aika mahtavaa. Pelaan samaa peliä jonkun tuntemattoman kanssa, joka saattaa olla vaikka Tanskassa tai Englannissa. Globaalissa pelissä seura ei koskaan lopu. Koska en ole paljon tällaiseen aiemmin tutustunut, sain ystävällisesti apua juniorilta. Pelissä pitää tietää ja osata tosi paljon. Pelin toiminnot ja ohjeet ovat kaikki englanniksi. En käsitä miten nuoretkin fanit pystyvät pelaamaan täysipainoisesti vaikka kielitaitovaatimukset ovat tosi kovat. Ilmeisesti tarve tekee mestarin, se opetellaan mikä on välttämätöntä. Ajankäytöllisesti nämä ovat tietenkin aika ongelmallisiakin. Ulkomaailma lakkaa olemasta, kun uppoutuu pelaamaan. Ajantaju katoaa ja sitä katoaa omaan kuplaansa.