Kovasti olen opiskellut oppimista tänään. Kirsti Lonkaa olen kuunnellut. Hän oli aikanaan Esa ja Risto Saarisen sekä Jarkko Seppälän ohella yksi suosikkiluennoitsijoitani jo 90-luvulla ja on edelleen kasvatuspedagogiikan alan huippuasiantuntijoita. Hän painottaa oppimisen merkitystä opettamisen sijaan. Innostumista pidetään tehokkaan oppimisen lähtökohtana. Opettajan ammattitaidon lähtökohtana on oma intohimo asiaansa kohtaan ja kyky viedä prosessia haluttuun suuntaan. Tämä on kaukana siitä nykydigihöpinästä, jossa hankitaan laitteita, mutta niitä ei osata pedagogisessa mielessä käyttää. Monissa lukioissa on määrätty läppärit hankittaviksi, mutta kuitenkaan niitä ei todellisuudessa käytetä. Ja miksi käytettäisiin, kun opiskelijakeskeiseen pedagogiikkaan pystytään muitakin teitä. Taustalla on Kirsti Longan mukaan sekin, että pedagogisesti taitavimmat opettajat ovat päiväkodeissa ja seuraavaksi pätevimmät alakouluissa. Heikointa on monissa yliopistoissa, joissa on paljon opetushenkilökuntaa vailla minkäänlaista pedagogista koulutusta. Helsingin yliopisto on tässäkin vahvimmillaan ja maailmalla sitä on rankattu sijalle 33 maailman huippujen joukossa.
Huomenna pääsen kokeilemaan opettamista pitkästä aikaa. Into on kova ja valmistelutyö tehty hyvin. Saa nähdä, miten homma onnistuu. Syttyvätkö opiskelijat vai ovatko he kylmää jäätä? Hävittävää ei ole kovin paljoa. Turpiinottaminen on mielenkiintoista ja opettavaa. Mitä voisi tehdä paremmin?
---
Sydän on pysynyt käynnissä. Sekin on jo jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti