Yliopisto ja mamut

Huolestuneena seuraan yliopistojen kehitystä. Yliopistot ovat perinteisesti ylimmän sivistyksen kantajia ja jakajia yhteiskunnassamme. Näissä sivistysyliopistoissa tutkimus ja opetus ovat kulkeneet rinnakkain käsi kädessä. Kansakunnan älymystö on saanut yliopistosta hyvän pohjan toimia yhteiskunnan vaativissa tehtävissä eettisesti vahvoina ja vastuullisina yksilöinä. Näitä teemoja on pitänyt esillä esim. arvostettu emeritusprofessori Kari Uusikylä.

Tehokkuuden ja äärimmäisen suorittamisen vaatimus ei suoraan sovi yliopistoihin kovin hyvin. Sivistys ei ole jotakin, mitä voidaan liukuhihnalta asentaa ihmisiin. Toki sen omaksuminen vaatii motivaatiota ja kovaa työtä, mutta se vaatii myös joutenoloa, kypsyttelyä ja muuta elämää.

Seuraan yliopiston elämää aika läheltä, sillä minulla on etuoikeus katsoa sivusta sekä opiskelijan että opettajan näkökulmaa. En ole varma, ovatko asiat aivan tasapainossa nyky-yliopistossa. Varsinkin tutkimus kärsii ajan hektisyydestä. Opiskelijoita on paljon opettajiin suhteutettuna, mistä tietenkin myös oppiminen kärsii. Jatkuvat organisaatiouudistukset ("kehittäminen") syövät voimavaroja. Nytkin on jo esimerkkejä siitä, että kyvykkäät opettajat lähtvät ulkomaille toisenlaisiin olosuhteisiin töihin.

Sitäkin mietin, että jos jo nyt ollaan tiukilla, niin miten on viiden vuoden kuluttua, johon mennessä esimerkiksi Helsingin yliopistosta saa lähteä 1200 työntekijää. Mitä tapahtuu sivistysopiston rippeille?

---

Aamupäivällä ja päivällä oli virkeyttä ja energiaa aivan hyvin. Illalla tulikin sitten melkoinen stoppi. Yhdeksän maissa nukahdin ja kahdelta heräsin. Nyt yön hiljaisuudessa kirjoittelen blogia ja telkkari on päällä.

Pakolaisiltaa olen katsonut Watsonilta  jälkijunassa. Ensimmäinen vaikutelma on tietty toivottomuus, ihmiset ovat kerrassaan liian erilaisista lähtökohdista kohdatakseen toisensa. Toisaalta se, että iso joukko saadaan samaan keskusteluun on jo arvo sinänsä. Ohjelmassa on paljon valitusta, miten mikäkin asia on pielessä, mutta paljon tulee esiin myös hyviä ja toimivia käytänteitä. Vapaaehtoisia kantasuomalaisia on aktivoitunut kotouttamiseen, mikä on hieno juttu. Ulkomaalaistaistaisilla on kova motivaatio oppia Suomea ja päästä töihin. Pakolaisista ja muista mamuista kannattaa pitää hyvää huolta. Näiden ihmisten työvoimaa yhteiskuntamme hyväksi tullaan vielä tarvitsemaan.
---