Tänään on masennuspäivä. Vetäytyvä olo. Mutta sellaisiakin välillä on, antaa siis olla kyllä se ohi menee. Ja varmaan muillekin helpompaa, että en ole kaikkeen sekaantumassa.
Miestin viestihiihto oli tänään. Suomella meni pari osuutta tosi upeasti. Valitettavasti neljää vahvaa hiihtäjää ei ollut, ja lopputulos oli odotettu kuudes. Norjalla oli neljäs katastrofipäivä perättäin voitelun kanssa. Sen verran olin vahingoniloinen, että seurasin viestin selostuksen Norjan radiosta. He olivat tosi ihmeissään siitä, että suurin huoltotiimi, johon sijoitettu 20 miljoonaa kruunua ei saa suksia luistamaan. He jopa vitsailivat, että voisivat mennä paikalliseen liikkeeseen ostamaan välineet ja katsomaan kulkisiko paremmin. Päätyivät kuitenkin siihen, että tuskin kylästä löytyy suksikauppaa. Kertoo siitä huumorista, mikä heillä oli. Selostus ei kuitenkaan keskittynyt voivotteluun, vaan he keskittyivät iloitsemaan arkkivihollisen Ruotsin suorituksesta. Ehkä kulttuuri on toinen fiiliksen kanssa, tunnelma pidetään ylhäällä tappioista huolimatta. Jos tilanne jatkuu samanlaisena, voi selostamossakin sävy muuttua, luulisin. Murtomaahiihto on kuitenkin kansallisesti heille iso juttu. Toki sitä voi salaliittoteorioita rakentaa. Ovatko huonot sukset sittenkään todellinen selitys huonolle menestykselle?
Keli on muuttunut ensimmäisten kilpailupäivien jälkeen(jolloin he vielä pärjäsivät), joten ehkä se kuitenkin selittää asian. Ja on hienoa, että Suomen huolto on enimmäkseen pelannut hyvin. Vielä hienompaa on että suomalaiset ovat osoittaneet hyvää hiihtokuntoa. Niskasen perheen molemmat edustajat ovat olleet mahtavia valopilkkuja. Suomen hiihdolla on toivoa jatkossa. 22-vuotias Iivo Niskanen voi hyvin olla seuraavan sukupolven suurin hiihtotähti. Hänestä näkyy, että hän ei ole vielä trimmattu huippu-urheilijaksi. Kehittymisvaraa on vielä.
Olympialaiset ovat laajan lajikirjon ansiosta tosi mielenkiintoinen tapahtuma. Kok on löytänyt mielettömän hienoja uusia lajeja. Jos suomalaiset päättäisivät, siellä tuskin olisi muuta kuin viidenkympin perinteinen hiihto, jääkiekko ja mäkihyppy. Naisten lumilautakrossia seurasin tänään. Kerrassaan hieno laji. Kuusi kilpailijaa rinnakkain, leveä rata ja valtavat hyppyrit. Koko ajan tapahtuu. Tuohon verrattuna esimerkiksi tuulialtis suurmäen kisa eilen oli tosi boring.
Illalla Kanada vastassa kiekossa. Silloin punnitaan suosikkipelaajani Tuukka Rask, jolla oli tosi huono debyytti Itävaltaa vastaan torjuntaprosentilla 80. Jos Rask onnistuu tänään, kaikki on mahdollista. Itse olisin laittanut Antti Niemen maaliin. Näin kaikki kolme huippukassaria olisivat saaneet antaa näytön. Jatkopeleissä paras olisi pelannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti