maanantai 24. helmikuuta 2014

Sammunut olympiaministeri ja sukupuolineutraali ihmiskäsitys

Kulttuuriministerimme Paavo Arhinmäki tuli ennen olympiakisoja julkisuuteen moittien Venäjän ihmisoikeustilannetta. Mielenosoituksellisesti hän ei ollut mukana avajaisissa toteamassa olympiatulen syttymistä. Kisojen loppuvaiheessa hän kuitenkin oli katsomassa kiekkoleijonien otteita. Voitonjuhlat olivat railakkaat. Olympiatuli ei vielä sammunut toisin kuin itse ministeri. No, onneksi ei kulunut verovaroja kuljetukseen, kun ystävälliset Leijonat kuljettivat nukkuvan Arhinmäen omaan hotellihuoneeseensa.

Seuraavana päivänä Arhinmäki möläytti norjalaisten "lääkkeistä", minkä tulkittiin ymmärrettävästi tarkoittavan vihjausta dopingista. Urheiluministiltä taitamatatonta toimintaa äärimmäisen herkällä alueella, jossa meillä suomalaisilla ei ole varaa vihjailuihin. Norjassa ollaan asiasta raivostuneita ja vaaditaan anteeksipyyntöä asian tiimoilta. Minun puolestani Arhinmäki olisi saanut pitää boikottinsa loppuun asti ja psysyä poissa Sotshista kokonaan.
---

Pohtiessaan sukupuolineutraalia avioliittoa kansanedustaja Saarakkala teki kerrassaan yllättävän kysymyksenasettelun: Johtaako sukupuolineutraali ihmiskäsitys myös yhteisiin pukutiloihin uimahallissa?

Sattumalta tätä kirjoittaessani hiukseni ovat vielä märät uimahallikäynnin jälkeen. En tiedä olisinko mennyt uimahalliin, jos pukutilat olisivat yhteiset. Jotenkin kiusalliselta se olisi joka tapauksessa  tuntunut.  Itse asiassa tästä tulee mieleen eräs kokemus. Nuorena miehenä menin uimahalliin Saksassa kavereiden kanssa. Ovelta teimme nopean täyskäännöksen silmät kiinni ja jatkoimme matkaa takaisin kassalle.  Menimme kyselemään miesten pukuhuoneen sijaintia. Matkanjohtajamme (siis nainen) oli juuri riisuutunut ja menossa suihkuun, kun astuimme pukuhuoneeseen. No meille suotta säikähtäneille kerrottiin kassalla ystävällisesti, että pukutilat ovat yhteiset ja saimme sopeutua siihen tosiasiaan. Ilmeisesti Keski-Euroopassa Saarakkalan pelkäämä käytäntö on siis ollut todellisuutta jo pitkään.

Mutta takaisin itse kysymykseen. Johtaako sukupuolineutraali ihmiskäsitys yhteisiin pukutiloihin uimahallissa, yhteisiin vessoihin ja urheilukilpailuissa naisten sarjojen lopettamiseen? Muslimimaailmassa naisten ja miesten pitäminen toisistaan erillään on keskeistä. Mies ja nainen kohtaavat vain avioliitossa. Sukupuolineutraalius äärimmilleen vietynä poistaa tämän erillään pitämisen kokonaan. On vain ihmisiä, ei miehiä eikä naisia. Missä kulkee kultainen keskitie äärikantojen välillä?

Vaikeita asioita. Mielestäni sukupuolineutraalius äärimmilleen vietynä toimii huonosti, yhtä huonosti kuin muslimien ajattelu. Jotkut ajattelevat, että sukupuoliroolit ovat täysin palautettavissa kasvatukseen. Omia lapsia seuraamalla tätä on vaikea uskoa. Tytöissä ja pojissa on jotakin hyvin erilaista a priori. En oikein tiedä onko sukupuolineutraaliudessa edes mitään kiinnostavaa, ihmisyydestä leikkautuu pois jotakin hyvin olennaista ja kaunista, jos ei enää saa olla miehinä ja naisina luontevasti.

Ihmisoikeuksien perään huudetaan kovasti tässä sukupuolineutraalin avioliiton kysymyksessä. Oikeudet ja velvollisuudet täytyy tietenkin olla samat lain edessä, selvä se. Rekisteröidystä parisuhteesta puuttuu sana "avioliitto" sekä adoptio-oikeus ja oikeus sukunimen vaihtoon. (joka on kierrettävissä, kuten adoptio-oikeuskin). Miksei näitä asioita voida korjata ilman, että puhutaan avioliitosta. Tuntuu kohtuuttomalta mennä sitä reittiä, että suuren enemmistön pitäsi muuttaa käsityksensä avioliitosta sukupuolineutraaliksi. Pitäisikö lapsillensa opettaa, että on aivan sama seurusteletko tytön vai pojan kanssa, valinta on sinun? Minusta ei ainakaan siihen olisi. Toki ymmärrän, että ihmisiä on erilaisia, joilla mieli toimii toisin. Se on minulle ok enkä tee siitä mitään ongelmaa. Erilaisuuden tunnustaminen ja hyväksyminen vaan ei minun mielestäni loogisesti johda sukupuolineutraaliin avioliittoon, vaikka yleinen mielipide niin väittäisikin. Ja mieluummin menisin sinne miesten puolelle uimahallissa jatkossakin.

Vointi on ollut edellisten päivien kaltainen, vaikka uimareissu kyllä vei kyllä voimat. Vedessä oli kiva lillutella painottomassa tilassa, minkä jälkeen painovoiman piiriin palaaminen oli suorastaan raskasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti