Suomi teki olympiakisojen tähän asti suurimman yllätyksen pudottamalla jääkiekkokaukalossa suursuosikki Venäjän jatkopeleistä. Jääkiekkokulta on se iso juttu näissä kisoissa. Sen näki Venäjän presidentin ja pääministerin naamasta ottelun aikana. Jos tulos olisi ollut toinen, olisi varmasti ollut kiva paistatella menestyksen auringossa.
Suomi pelasi valtavan viisaasti joukkueena ja maalivahti oli hyvä. Tuuri oli mukavasti puolella. Selänne ei näytä samalta pelaajalta kuin vaikka neljä vuotta sitten. Silloin vielä jalka kävi. Mutta seisovillakin jaloilla hän pystyi johtamaan joukkojaan. Pari epäonnistunutta kutia häneltä. Toinen meni molarin längistä ja toisesta tuli syöttö Granlundin maaliin. Suomen taidoilla ei pitäisi koskaan pärjätä noin taitavalle joukkueelle. Mutta kysymys on muustakin. Suomi jaksoi uskoa omaan juttuunsa ja antoi venäläisten turhautua, jolloin heidän joukkuepelinsä heikkeni tosi paljon. Venäjän peli oli lopulta aivan kipsissa. Tuomarityöskentely oli mielestäni tasapuolista, eivätkä tuomarit ratkaisseet peliä.
Myötähäpeää oli vaikea välttää erätaukojen haastatteluissa. Meneeköhän Kunnaksella joskus liian lujaa "kukkuu"-huumorinsa kanssa. Esimerkkejä haastattelun avaavista kysymyksistä. "Kuule Teemu, ootsä aikamoinen Gubbe!", "Kupletin juoni on, että Tuukka torjuu, Tuukka torjuu, Tuukka torjuu Tuukka torjuu." Urheilijat lähtivät vastaamaan asiallisesti kieltään purren noihin "kysymyksiin."
Hiihdossakin meni hyvin hiihtolajeista oudoimmassa eli parisprintissä. Jauhojärvi kruunasi pitkän uransa olympiakultaan. Kuka muuten tiesi kaksi kuukautta sitten, kuka on Iivo Niskanen? En minä ainakaan. Aika kovan taklauksen teki Jauhojärvi takasuoralla, mutta tuomaristo piti lajiin kuuluvana.
Porilaisten marssia soitettiin olympiakultamitalin jälkeen. Se tuntui kummalliselta touhulta. Eikö urheilua voisi pitää erillään nationalismista? Urheilu on raakaa bisnestä ja kovaa, joskus reiluakin kilpailua. Ei urheilussa ole mitään ihanteellista, joka ansaitsisi porilaisten marssin. Eivät urheilijat ole mitään hyviä roolimalleja. He ovat viihteen pelinappuloita, jotka tavoittelevat menestystä ja mammonaa terveytensä ja muiden elämänalueiden kustannuksella. Kuka tietää vaikka ylihuomenna tulee doping-käry. Kiva sitä silti on katsoa ja kiva on nähdä suomalaisten pärjäävän.
Vointi ollut sellainen normaalin vaisu. Urheilua on tullut katsottua riittävästi. Olen saanut huoneeseeni parhaan telkkarimme. HD on parempi kuin normaali lähetys, pakko myöntää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti