Tänään tunsi palanneensa elävien kirjoihin takaisin. Ruoka maistui paremmin ja pikkuisen pääsi käymään ulkona. Pahoinvointia oli paljon vähemmän. Kaikille myötäeläjille kiitos, varsinkin "omaishoitajalle", joka on ajoittain saanut olla valppaana ja ripeänä!
---
Viime päivinä olen miettinyt seuraavaa väitettä: "Elämässä ei saa sitä, mitä ansaitsee, vaan sitä mitä onnistuu itselleen neuvottelemaan." Väite on peräisin Sarasvuolta, joka pohti sitä radio-ohjelmassaan tällä viikolla. Joku aika sitten (12.10.) kirjoitin itsekin tänne blogiin sopimuksista ja yhteistyöstä.
Väite on mielenkiintoinen ja perehtymisen arvoinen. Se on myös laaja aihe ja sen kattava käsittely ei ole tarkoitukseni. Otan kuitenkin esiin pari hyödyllistä näkökulmaa neuvotteluprosessista.
Viisivuotiaana olin kauppajonossa tai en oikeastaan ollut jonossa, vaan sen vieressä. Kaikki menivät ohi, koska en osannut pitää puoliani. Äitiäni tilanne huvitti, sain kuitenkin tarvittavan opetuksen. Tärkeää on siis pitää puolensa. Kuinka paljon onkaan turhaa uhriutumista ja uupumusta, jossa syynä on se, ettei pidetä kiinni omista oikeuksista?
Toinen ääripää on jyrääminen, kaikkien ohittaminen jonossa. Ei tämäkään menetelmä kovin toimiva ole. Tästä on kokemusta viime syksyn turvapaikanjoihin liittyen. Heille piti opettaa jonottamista kaupoissa, mikä on toki varsin ymmärrettävää, jos on selvinnyt hengissä kumilautalla Välimeren yli.
Sarasvuon mukaan järkipuhe(valittettavasti) voittaa harvoin neuvottelutilanteissa. Järkevien neuvottelutulosten esteenä ovat mm. traditiot ja loukattu ylpeys.
Kodeissa ja työelämässä vaalitaan helposti aivan järjettömiä traditioita, joilla ei ole mitään rationaalista perustaa. Yksi esimerkki tulee mieleen sairaalamaailmasta, jossa pidetään universaalisti kiinni käytännöstä, jonka mukaan elävää potilasta ei koskaan kuljeteta sängyssä jalat edellä. Tämä traditio tuo ahtaissa tiloissa kuten hisseissä käytännön ongelmia. En tiedä, missä määrin järkiperusteita on otettu käyttöön tässä asiassa.
Joskus tulee tahattomasti sörkänneeksi toisen egoa. Toisen sielunmaailmassa voi olla yllättäviä näkymättömiä karikoita, joihin voi huolella karauttaa. Tästä on kokemusta itselläkin. Eräs hyvin arka paikka on hinnan tiedustelu. Yrittäjällä saattaa olla kokemus hänen ainutlaatuisen työnsä ja asemansa aliarvioimisesta, jolloin aihepiirin käsittely ei ole hänelle helppoa ja pimahdus voi olla lähellä. Kenties hän ei ole pitänyt puoliaan hinnan määrittämisessä. Oman sielunmaailman karikoiden tunnistaminen auttaa arvioimaan, mitä toisen päässä tapahtuu. -"Tunne itsesi", sanoi Sokrates aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti