Askel eteen, pari taakse. Tänään mentiin taaksepäin. Kipukokemuksessa käytiin yhtenä hetkenä yhdeksän päälle. Kymppiä on vaikea antaa, koska aina voi kuvitella vielä hirvittävämpääkin kipua.
Kuten eilen arvelin, loppuviikon matkailut jäävät muille. Tosiasiat on tunnustettava, kuten eräät ovat sanoneet.
---
Taas oli positiivisia talousuutisia. Biojalostamoa värkätään kiinalaisvaroin Kemijärvelle. Lähes 800 miljoonan. euron hanke toisi rakennusaikana 2700 työpaikkaa ja toiminta-aikana 1000 työpaikkaa. Nyt ollaan esisopimusvaiheessa. Kaikkiaan metsäteollisuudella on yli kolmen miljardin investointihankkeet käynnissä, joten puun riittävyys voi muuttua haasteeksi. Ehkä Suomesta tulee puuton maa, kuten Espanjasta, jossa laivaston rakentaminen vei metsät Armadan aikana 1500-luvun lopulla. No, tuskin sentään. Kyllä vihreää kultaa riittää, kun joulukuusetkin tuodaan Kiinasta ja ne ovat muovia.
---
Pojat menestyvät huomattavasti tyttöjä heikommin koulussa. Ysillä keskiarvo on puoli numeroa heikompi kuin tytöillä. Kansainvälisesti ero on tosi suuri. Älykkyyseroista ei ole kysymys, vaan erot syntyvät erilaisista motivaatioista. Tyttöjä koulussa menestyminen kiinnostaa, mutta poikia vähemmän. Miksi näin? Tästä ei ole kattavaa tutkimustietoa. Jos tilanne olisi toisinpäin, tasa-arvovaltuutetut olisivat varmasti tarttuneet asiaan.
Itse tunnen tosi paljon nuoria miehiä, jotka ovat käyneet korkeintaan ammattikoulun, mutta ovat omissa hommissaan häikäiseviä vaikka kirves- tai sähkömiehinä. Ovatko nämä alansa huiput valinneet väärin? Olisiko heidän pitänyt pyrkiä akateemiseen putkeen ja päätyä tutkijatohtoreiksi? Sekö olisi parempi? Tästä voisi päätyä seuraavaan ajatuskulkuun. Koulujärjestelmämme alakoulusta lukioon mittaa lähinnä akateemista pätevyyttä. Pojat eivät useinkaan alakoululaisina haaveile akateemisista ammateista kuten opettajan, psykologin, tutkijan tai eläinlääkärin hommista. Puimuri maantiellä säväyttää poikia aivan eri lailla. Huonot arvosanat ja moitteet kotoa eivät akateemisuutta ainakaan lisää.
Itse tulin suomalaiseen peruskouluun kuudennelle luokalle. Aiemmin en ollut koskaan saanut arvosanaa mistään kokeesta. Suomen järjestelmä oli tosi akateeminen. Täällä oli lukukaudessa lähes paritkymmenet kokeet. Sijamuotoja päntättiin ja kaikkien otsassa oli keskiarvo, jonka mukaan tyyppi arvotettiin. Tykkäsin tästä, koska olin kilpailunhaluinen ja aika hyvä koulussa. Olin niitä monia, joille tuo sopi. Sitten oli niitä, joilla oli oppimisvaikeuksia tai olivat kiinnostuneita aivan muista asioista. Yhden kaverin kotona oli sepän paja, jossa isä työskenteli pitkiä päiviä. Äiti oli keittäjä. Poika oli huikea sepäntaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa, mutta keskiarvo oli 6,7. Äiti yritti auttaa koulun kanssa, mutta se oli lähinnä huutamista, että pitää lukea. Kerran poika päätti lukea kokeeseen. Hän luki biologian koealueen läpi 42 kertaa ja sai kokeesta kuutosen. Se oli luultavasti viimeinen yritys päästä akateemiseen eliittiin hänen kohdaltaan.
Systeemi on akateeminen ja sitä kautta elitistinen. En poistaisi akateemisuutta, koska se on välttämätön lähtökohta. Se sopii monille ja se tuottaa hyvät Pisa-tulokset. Se korostaa kognitiivista osaamista eli ajattelun taitoja, mikä on äärettömän tärkeää koko kansakunnalle. Mutta mitä tehdä niille, jotka eivät koe akateemisuutta mielekkäänä ja joilta puuttuu kodin taustatuki? Tietty vaatimustaso täytyy ensinnäkin säilyttää. -"Pojat ovat poikia" ei ole koskaan hyväksyttävä peruste tehdä asiat huonosti.
Vahva ihmissuhde opettajan ja oppilaan välillä on äärimmäisen tärkeä kaikessa opetuksessa eli puhutaan vuorovaikutustaidoista. Seurasin sivusta erästä yläkoulun miesopettajaa, jota pojat melkein jumaloivat. Läksyt tehtiin aivan erilailla hänen tunneilleen ja kokeista tuli loistavia arvosanoja. Olen huomannut, että monet pojat ovat erittäin valikoivia siitä, kenen opettajan tunnille läksyt viitsitään tehdä. Tässä olisi tärkeä tutkimuskohde. Mitä nämä "superopettajat" tekevät erilailla? Vastaavasti, mitä ärsyttävät, usein naisopettajat, tekevät "väärin" muuttuessaan oppimisen esteiksi?
Huonosti oppivat tarvitsevat tukea koulun puolelta, koska kotoa se luultavasti puuttuu. Voi olla kysymys myös oppimisvaikeuksista. Koulun tukea on kehitetty viime vuosina monipuolisesti ja parhaimmillaan jo eskari-vaiheessa on ryhdytty tarvittaviin tukitoimiin. Näin oppilasta kannatellaan oikeissa kohdissa, eikä hän putoa kärryiltä turhanpäiten. Ennen todettiin näiden ehkä vain olevan heikkoja ja annettiin pudota kärryiltä.
Ongelmat voivat olla syvemmällä vaikkapa elämänhallinnassa. Oppilaan unirytmi voi olla sekaisin, koska hän pelaa kaiken vapaa-aikansa. Koulussa hän on sitten väsyneenä, jos ylipäätään on sinne jaksanut tulla. Näiden yleensä poikien määrä on varmasti lisääntymässä ja koulun pitää osata ja voida puuttua nopeasti, koska vakavakin yhteiskunnasta syrjäytymisen vaara on olemassa. Kuraattori- ja psykologipalvelut koulussa ovat sitäkin varten, jotta pystyttäisiin puuttumaan nopeasti.
---
Mainitsin alussa, miten vaikea päivä on ollut tänään. On mielenkiintoista, miten vahvana kipulääkkeenä kirjoittaminen toimii. Uppoutuminen vie kaiken kurjan pois hetkeksi. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti