Norjassa otettiin vastaan hiihtäjättären doping-tuomioesitys. Neljäätoista kuukautta esitetään kilpailukiellon pituudeksi. Itse olin mielessäni ajatellut, että kaksitoista kuukautta olisi sopiva tästä teosta. Urheilija on tietenkin vastuussa siitä, mitä hänen elimistöstään löytyy. Jos jotakin löytyy, mitkään puheet eivät riitä. Tässä tapauksessa myös lääkäri otti vastuuta tapahtuneesta eroamalla tehtävästään. Toisaalta, tuskin kukaan lähtisi parantamaan suorituskykyä tuolla aineella. Aine on liian mieto ja se näkyy hyvin testissä. Huulirasvaselitys on hyvin mahdollinen. Siksi minusta tällainen puoliankara tuomio on paikallaan.
Suomalaiset alakoululaiset ovat menettäneet asemiaan luonnontieteissä ja erityisesti matematiikassa. Ruotsissa ja Norjassa on panostettu paljon opetuksen ja se näkyy nyt tuloksissa. Meillä Suomessa tytöt ovat menneet pojista ohi, mihinkä luulen tietävät ainakin osasyyn. Nyt olisi varmasti ryhtiliikkeen paikka.
Uusi opetussuunnitelma korostaa opiskelijan omaa aktiivisuutta. Samaa ovat periaatteessa korostaneet pari aiempaakin opsia. Vastuuta on siirretty opiskelijalle itselleen vaihtelevalla menestyksellä. Itse perehdyin aiheeseen jo 1990-luvulla tehdessäni uskonnonpedagogiikan gradua. Yliopiston sosiokonstruktivismi oli jo silloin saavuttanut.
Käytin aktivoivia opiskelumenetelmiä lukiossa vuodesta 1996 alkaen. Vältin antamasta valmiita vastauksia, niitä etsittiin itsekseen, ryhmissä tai keskusteluissa. Monet pitivät näistä työtavoista. Joitakin tämä omien aivojen vaivaaminen turhautti, kaikki olisi pitänyt saada valmiina. Se olisi ollut helpompaa.
Saavutin erinomaisia tuloksia aktiivisten lahjakkaiden opiskelijoiden kanssa. Monet huippuopiskelijat panostivat aiempaa enemmän uskontoon, psykologiaan ja filosofiaan. Mahtavaa on se, että jotkut vanhoista oppilaista pitävät yhä yhteyttä ja ovat kertoneet erilaisen opetukseni vaikuttaneen heidän elämäänsä ja valintoihin. Monet ovat pyytäneet vihkimään, mihin olen valitettavasti hyvin harvoin pystynyt vastaamaan myönteisesti. Tiedän, että jotkut entiset oppilaat lukevat tätä blogia. Haluan tässä samalla lähettää teille kaikilld lämpimät terveiset. Olette tuoneet minulle valtavasti iloa!
Sitten oli myös niitä , joilla yksinkertaisesti ei ollut riittäviä eväitä abstraktiin ajatteluun. He tarvitsevat selkeää konkreettista opetusta oppiakseen. Heille ei voi sysätä liikaa vastuuta omasta oppimisesta. Hekin silti oppivat hyvin oikein tuettuna. Perinteisestä opetuksesta ei missään tapauksessa saa luopua kokonaan. Tietokonehysteria on sitten asia erikseen. Kouluista tulee viestiä siitä, että tietokoneilla monet asiat ovat paljon vaikeampia toteuttaa. Opettajan kannalta tenttivastauksen lukeminen ruudulta on paljon vaikeampaa kuin konseptipaperista. Viisautta pitäisi olla näissä asioissa.
Oman kokemukseni perusteella kaikkia ei voi opettaa samalla tavalla. Aktiivisuus ja vastuun ottaminen toimii motivoituneiden, lahjakkainen ja itseensä uskovien kohdalla parhaiten. Kodin keskustelukulttuurilla on iso merkitys. Puhuvatko vanhemmat lapsilleen komentelevasti vai mietitäänkö asioita yhdessä perheen sisällä?
Uuden opsin kanssa vaarana on se, että häntä heiluttaa koiraa eikä päin vastoin. Yhteiskunnassamme tehdään aivan liian paljon uudistuksia, jossa enemmäkin puretaan ja rikotaan hyvin toimivia rakenteita. Aina ei muisteta kysyä uudistusten mielekkyyttä ja tarpeellisuutta. Tästä on koulupuolella liikaakin esimerkkejä.
Tärkeää on saada opettajan aivot ensin liikkeelle ja sen jälkeen opiskelijan. Juuri opettajille uusi opetussuuunnitelma on hieno haaste oman joustavan ajattelun ja toiminnan kehittämiseen. Opettajan ammatin vaarana on määritellä itsensä "kaikkivaltiaaksi", täydelliseksi tiedon auktoriteetiksi, joka tieteää kaiken. Näinhän se tietenkään ei voi olla. Opettaja on tiedon etsijä yhdessä opiskelijoiden kanssa.
---
Vointi on ollut aika epädramaattinen. Rauhallisesti on otettu tämä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti