Blogi on myöhässä. Viime aikoina on unirytmi ollut aika lailla vinksallaan. Illalla uni tulee vastaansanomattomasti klo 20-21.30 ja herääminen tapahtuu usein välillä 23-01. Siinä sitten kuluu aikaa, vointi on yleensä tosi hyvä ja kunnollinen nukahtaminen joskus 3.30-4.30, jonka jälkeen 3-5 tunnin uset. Viime viikolla asia meni siihen malliin, paljolti maailmantapahtumista ja CNN:n jatkuvasta uutisvirrasta johtuen, että parina yönä unta tuli tuskin silmällistäkään. Aamun ja päivän vointiin tuon vaikutus ei ole ollut kovinkaan hyvä. Nuokkumiseksi menee ilman päiväunia. Kierre on valmis. Nyt olen kahtena iltana ottanut nukahtamista helpottavan lääkkeen. Ensimmäisenä yönä tuli 6½ tuntia yöunta ja viime yönä 7½ tuntia. Sinänsä hyvä kehitys, kun yhtenäinen uni on pidentynyt.
-
Eilen oli sitten se suuri ottelu. SJK-Bate Borisov, Vitrussland. Tupa oli täynnä ja puitteet 100 % kunnossa. Kaikki oli valmista suuren otteluelämyksen syntymiselle. Ensimmäinen puolituntia oli kuitenkin kotijoukkueelle vaikea. Halvoista pallonmenetyksistä vastustaja teki pari taitavaa maalia. Häviämistä vihaavana ihmisenä 0-2- tilanteessa aloin pohtia, että miltähän tämä juhla maistuu 0-4 tilanteessa. Mutta sitten kotijoukkueen peli parani selvästi ja SJK nousi tasoihin. Siihen maalitehtailu sitten jäikin.
Se on sanottava kotijoukkueen kunniaksi, että se pelasi rohkeasti ja aktiivisesti koko pelin ajan. Se yritti pitää palloa hallussaan ja rakentaa peliä oman systeeminsä mukaan. Ei sorruttu minkäänlaiseen roiskimiseen tai bussin parkkeeraamiseen. Paniikista ei ollut tietoakaan missään vaiheessa vaikka vastassa oli aivan toisen tason joukkue. Arpaonnea voi aina syyttää turhaankin, mutta tällä kertaa arpa oli ollut oikeasti tyly, mistä kertovat pelaajien arvot. SJK:n pelaajien yhteenlaskettu arvo on 4,04 milj. euroa, kun vastaavasti Bate Borisovin pelaajatalli on 18,04 milj. arvoinen.
Tällä, toisen puoliajan pelillä on hyvä nousta mitalitaistoon kotimaisessa liigassa. SJK on tällä hetkellä sijalla 7.
Syksyltä 2002 tuli mieleen eräs tilanne. Olin ensimmäistä kertaa katsomassa Seinäjoen Energia-liigaa. Kysymyksessä oli TP-Seinäjoen* järjestämä tiistaisin pelattava pikkujunnujen pelitapahtuma. Tuolloin pelattiin raviradan kuoppaisilla kentillä. Esikoinen oli kokeilemassa peliä. Muistan erään isän, joka innosta pistoksissa kiersi kenttää ja tuli minullekin ventovieraalle kertomaan, miten eskari-ikäinen poikansa juuri teki kauden maalinsa numero 34, kun hänen kauden maaliennätyksensä oli 33.
Eilen sitten tuli melkoinen de ja vu-ilmiö. Ottelun jälkeen autolle kävellessä kohtasin saman isän, samoissa tunnelmissa, aikaa välissä 14 vuotta, ympyrä sulkeutuu. Nyt poika pääsi kentalle pariksi kymmeneksi minuutiksi korkeimmalla mahdollisella seurajoukkuetasolla, kovimmista kovimpien joukossa, Mestarien liigan karsinnassa. Vielä ei maaliennätyksiä rikottu, mutta eiköhän sekin tapahdu kun aika on.
---
Blogi on siis selvästi myöhässä johtuen pidemmistä yöunista. Kirjoittaminen on meille useimmille hidasta puuhaa. Itse lukeudun prosessikirjoittajien joukkoon. Teksti syntyy kerroksittain kunnes siihen on riittävän tyytyväinen. Välillä hiotaan, jotakin kohtaa pitkäänkin, joskus tekstiä menee deletellä niputtain roskikseen. Saapa nähdä onnistuisinko saamaan aikaan säännöllisempää julkaisuaikataulua, esim. klo 22. Lukijalle se varmasti olisi mukavampi niin, oletan.
* tarkennuksena väärinkäsitysten välttämiseksi että tapahtuma on edelleen olemassa. Järjestäjän nimi on käsittääkseni SJK-juniorit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti