sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Mestarin orastava nousu ja globaali leikki

SJK:n pelissä oli nyt oikein pelaamisen riemua uudella stadionilla. FC Lahti sai melkoista kyytiä välillä, varsinkin ensimmäisellä puoliajalla. Tuolla pelillä mitali on otettavissa tänäkin vuonna. Sitten oli mustia hetkiä, jolloin mikään ei oikein toimi, dominointi menetetään ja vastustaja vie miten tahtoo. Puolustuksessa tulee virheitä ja maalivahdin täytyy pelätä melkein omien purkuja enemmän kuin vastustajan vetoja, noin vähän liioitellusti.

SJK:n peli näyttäytyy siis vähän kaksijakoisena, mutta niin että se parempi itsevarma peli on korostunut enemmän viime peleissä. Lahti on ollut Veikkausliigan kaikkein vaikein vastus tähän mennessä. Kolmen pääsarjakauden aikana tämä oli ensimmäinen voitto joukkueesta ja vieläpä raikkaasti 4-1. Tekisi mieli sanoa vanhanaikaisesti, tästä on hyvä jatkaa!
---
Sää oli paras mahdollinen ainakin omaan makuun. Hiukan oli hellettä, muttei liian hiostavaa. Sopivan trooppinen pieni tuuli siihen, niin hienoa oli. Eikä tullut tänne kuivaan sisämaahan tyypillistä pätsihellettä.  Myös vointi oli tosi hyvä joidenkin vaikeiden päivien jälkeen.
---
Minäkin menin mukaan Pokemon Go-peliin, hassutukseen, josta kukaan ei juuri tiennyt mitään kymmenen päivää sitten. En tiedä määristä, mutta monilla se näyttäisi käyttäytymisestä päätellen olevan puhelimessa. Hämmästystä aiheuttaa tietenkin se, miten nopeasti tuollainen ilmiö voi levitä globaalisti.

Pelin idea on helppo, oikeaan lähimaastoon ilmestyy virtuaalisia Pokemon-hahmoja, joita kerätään kännykällä. Peli kannustaa liikkumaan ja tutustumaan lähiympäristöön. Haittana on se, että pelin vetovoima on niin vahva, että sitä helposti unohtaa seurata liikennettä ympärillään. Törmäilyjä peli onkin jo aiheuttanut, toivottavasti ei kuitenkaan mitään vakavampia onnettomuuksia.

Mielenkiintoista on nähdä, että kauanko tämä villitys kestää. Rubiikin kuutio oli hiukan samanlainen ilmiö 1980-luvun alussa. Sellainen tuli lähes jokaiseen taloon, vaikka aniharva sitä taisi koskaan ratkaista. Esine jäi kuitenkin sinne kaapin päälle pölyttymään ja löytyy varman vieläkin monesta kodista pienen hakemisen jälkeen.

 Arvelisi, että tällainen virtuaalivillitys katoaa muodista aika nopeasti. Kynnys kokeilla ja pelata on erittäin matala, mitä edesauttaa nopeaa leviämistä. Unohtaminenkin on helppoa, kun ei ole mitään konkreettista tavaraa, mikä jää sinne sekatavaralaatikon pohjalle (iso plussa!). Mitenkähän on vuoden päästä, jaksaakohan Pokemon Go kiinnostaa laajasti enää silloin. Onkohan kenties joku vastaava peli tullut tilalle. Joka tapauksessa tällaiset mukavat villitykset ovat nykyisessä synkähkössä maailmantilanteessa mukavia piristyksiä ja karkupaikkoja. Leikkivä lapsi on vahva elämän merkki, miksi ei myös leikkivä aikuinen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti