Puhutteleva päivä

Aamulla heräsin kovaan kolmoishermosärkyyn. Kolmoishermosärky tuntuu omalla kohdallani samalta kuin auringonpistoksen aiheuttama päänsärky lisättynä jomottavalla hammassäryllä. Ilmeisesti olin saanut aurinkoa liikaa edellisenä päivänä, mikä sekään ei ollut erityisen vahva. Tilannetta ei helpottanut se, että olin yksin kotona. Lääkkeet eivät oikein purreet, vaan aiheuttivat pahointvointia. Oksennella sai aivan tarpeeksi.

Äitini on tavannut sanoa, että keho tietää minä se tarvitsee. Mieli teki A-piimää. Pyysin kaveria tuomaan sellaista kaupasta ja totta tosiaan se auttoi. Vatsalle se sopi ja olo parani selvästi. Päänsärkykin helpotti illalla.

Näin yömyöhään on vaikea edes  kuvitella, että takana on yksi voinniltaan vaikeimmista päivistä ikinä. Kipu on poissa, mutta aivan kunnossa näkö ei ole. Erikoisia kirjoitusvirheitä syntyy ja puhelimessa tuli höpöteltyä sekavia.  Tästä tulikin sen verran huolta, että lääkäri piti kutsua paikalle. Pienen tarkkailun sekä koordinaatio- ja tasapainokokeiden hän jälkeen käyttäytyi rauhoittavasti. Kaikki näyttää olevan kunnossa. Voi olla kysymys pienestä tilapäisestä aivotoiminnan häiriöstä, joka on luonteeltaan ohimenevä. Ei aivan mukava episodi tällainen, mutta elämänkokemusta sekin. Kovasti olen taas saanut opetusta elämän väliaikaisuudesta.